Aamuinen hot jooga oli hot, ja sen jälkeen lihakset olivat lötköt, vaikka eivät aivan yhtä lötköt kuin edellisellä kerralla. Liekö joogailun herkistävää vaikutusta, mutta päivän toinen spesiaaliohjelmanumero, eli Black Swan  -elokuvan pressi, teki kropalleni temput.

Darren Aronofsky taitaa olla yksi suosikkiohjaajistani, vaikka tämä oli vasta kolmas leffa, jonka herralta näin. Kaikki kolme olivat todella fyysisiä kokemuksia. Ensimmäinen, Unelmien Sielunmessu, sai minut voimaan pahoin ja itkemään hysteerisesti lopputekstien aikana. Toinen, The Wrestler, satutti. Tämä kolmas sai minut tanssimaan Natalie Portmanin kanssa läpi leffan, tai siltä lihaksissani ainakin tuntui, kun nousin penkistä.

Vaikka en ole aivan varma, kenelle Black Swania suosittelisin, se oli vavisuttavuudessaan lähes täydellinen, juuri minulle tehty elokuva. Mutta lasketaanko se liikuntasuoritukseksi?

Tsekkaa traileri: http://www.youtube.com/watch?v=5jaI1XOB-bs