Juokseminen koukuttaa. Vielä enemmän koukuttavat tarrat. Suhtauduin aluksi vähän huvittuneesti meidän tarratauluprojektiin, jossa siis jokaisesta yli puolen tunnin lenkistä saa tarran. Sitten jäin lenkittömän loman takia muista jälkeen, ja takki kääntyi hujauksessa.

Esimerkiksi viime viikolla olin ensin viikonlopun jäljiltä melkoisen väsynyt, mutta tarrat kiiluivat silmissä niin pahasti, että raahauduin juoksemaan. Jotenkin sitten väsyksissä sitten satutin reisilihakseni, mutta ei, seuraavana päivänä oli pakko mennä taas. Että sai tarran. Eikä senkään jälkeen malttanut pitää pitkään taukoa.

Tänään Anni valitteli huonoa oloa, mutta olisi silti halunnut lenkille. Että saisi tarran.

Uskomattoman tehokas motivaattori aikuisille naisille! Mihinköhän muuhun tarroja voisikaan käyttää?