Oltiin viime viikko reissussa pohjoisessa, J:n mummolassa ja kotikonnuilla. Oli ihan kivaa.

…mitä nyt ei voitu tehdä oikein mitään, kun J oli koko alkuviikon kipeänä, ja minä puolestaan niiskutin ja aivastelin viimeiset pari päivää. Allekirjoittaneen arki on nykyään hyvin pitkälti pelkkää kotona mähöämistä, joten kovasti toivoin ”loman” sisältävän jotain vähän aktiivisempaa tekemistä. Mutta ei. Kerran käytiin leppoisasti hiihtämässä muutama kilometri, mutta muuten tekemiset pyörivät lähinnä sängyllä makaamisen ja kirjan lukemisen ympärillä. Siitäkös vasta riemu repesi, ja melkein koko viikko oli yhtä turhautumista, mököttämistä, kiukuttelua ja muutenkin hyvin epäsopivaa käytöstä kohta 24-vuotiaalle. Miellyttävä reissukaveri täällä moi! Onneksi saatiin lopulta puhuttua asiat halki, niin ei ihan pelkäksi angstaamiseksi mennyt ja seuraavana aamuna koko hommalle saattoi jo nauraa.

”Tosi mukavaa, ku oon ollu koko ajan tämmönen kärtyakka ja märylaukku.”

”Et sinä taia ihan vielä sitä akan määritelmää täyttää.”

”No sitten oon kärtymuija.”

Ja oli mulla oikeasti mukavaakin, tottakai! Täydellinen hiljaisuus, sanaristikoiden täyttäminen ja kunnon löylyt puusaunassa saavat pahimmankin kärtymuijan rentoutumaan (ainakin hetkeksi). Erityisen kivaa oli kun käytiin torstaina Niinan ja kumppaneiden (jotka eivät silloin toissaviikonloppuna päässeetkään erinäisistä syistä meille asti) luona täydentämässä nauruvarastoja. Harmi kun aikataulut meni vähän ristiin, eikä ehditty hengailemaan yhdessä yhtä päivää pidempään, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Paljon parempi.

Nyt pyykkikone laulamaan ja lounasta nassuun. Josko sen jälkeen uskaltautuisin tämän vuotavan nenäni kanssa tuonne ihanaan auringonpaisteeseen edes kaupassakäynnin ajaksi.

– Aion tänään hakea yhtä työpaikkaa, joka kuulostaa ja tuntuu vielä paremmalta ajatukselta kuin se edellinen. Mulla on siihen lähes täydellisesti sopiva koulutus (jos olisin valinnut eri suuntautumisvaihtoehdon niin sitten olisi täydellinen) ja työnkuva ei voisi paremmin vastata omia kiinnostuksenkohteitani. Olen niin tosissani tämän asian kanssa, että jopa soitin sinne äsken! Joo tiedän, puhelintiedustelujen tekeminen on varmasti ihan peruskauraa normaaleille ihmisille, mutta mulle virallisten (ja jopa vähemmänkin virallisten) puhelujen soittaminen on ihan mielettömän vaikeaa. Moinen uroteko tarkoittaa siis minun olevan äärimmäisen motivoitunut. Toivottavasti työnantajakin aisti sen hermostuneista naurahduksistani, joita viljelin puhelun aikana vähän liian tiuhaan tahtiin.

– Meille tulee tänään kylään muutama aika tosi kiva tyyppi!!! Tässä minä ja yks niistä eteisessä x tunnin päästä:

EDIT. Ne loput näyttää sitten samalla hetkellä lähinnä tältä:

– Tänään on myös karkki- ja saunapäivä. Jeeaaah.

– Ja öö. Siinä ne sitten olikin. Ei määrä vaan laatu jne. Ihanaa viikonloppua kaikille! ♥