Muutama hajanainen ajatus

– Kylppärin lattian jynssääminen juuriharjalla on hyvä keino purkaa piileviä (tai vähemmän piileviä) aggressioita. Sen sijaan ulko-oven kovaääninen paukuttelu ei ole hyvä keino osoittaa mieltä, varsinkaan jos mielenosoituksen kohde ei edes tajua, että lähdit juuri jonnekin.

– Tahdon tunnustaa julkisesti, että olen koukussa Australian MasterChefiin. En oikein edes tiedä miksi näin on käynyt. Ehkä siksi, että ohjelman keskiössä on raa’an kilpailun ja draaman sijaan uuden oppiminen, hyvä yhteishenki ja kannustava ilmapiiri, ja mulle tulee sitä katsoessa aina tosi hyvä mieli. Ihanat aussit. Tunnustan myös olleeni eilisen jakson aikana tavallista enemmän innoissani, sillä kilpailijat kamppailivat koskemattomuudesta itse herra Jamie Oliveria vastaan.

– Jos huolestuit mielenterveydestäni jo edellisen kohdan perusteella, niin entäs sitten tämä: totesin eilen matematiikka-aiheisen keskustelun (niin-pä) lopuksi, että apua mulla tuli yhtäkkiä kauhean ikävä matikkaa, pitäisköhän alkaa huvikseen laskemaan. Kyllä, alan olla jo itsekin vähän huolissani.

– En enää ikinä lähde iltakävelylle, kun lenkkireittini ovat jonkun mielestä oiva paikka ajella huumepäissään kilpaa poliisin kanssa. Hrrhrhr.

– Ja koska minulla ei näköjään ole noiden neljän edellämainitun lisäksi yhtään enempää järkeviä ajatuksia päässäni, niin lähdenpäs tästä tekemään jotain, mihin ei vaadita aktiivista aivotoimintaa (esimerkkeinä mainittakoon tiskaus ja sukan teräosan neulominen). Heippa!

 

 

Puheenaiheet Ajattelin tänään Höpsöä

Otan irti minkä voin

InstagramCapture_f8f366b3-7d11-4112-8842-cb3720a18fd3_jpg.jpg

InstagramCapture_e8c8573b-b82b-4c43-be0e-087b24eba238_jpg.jpg

 

Viikonloppu näytti puhelimen kuvatiedostojen perusteella tältä – perjantaiaamupäivän kävelylenkiltä ja sunnuntai-illan lättyiseltä päätökseltä. Noiden kahden väliin mahtui kuitenkin paljon sellaista, mitä ei kameralla vangittu. Niin kuin esimerkiksi viikottainen saunavuoro ja kuusisataa grammaa irtokarkkeja karkkipäivän kunniaksi. Tai lauantainen pihvilounas ja juttutuokio erään ihanan kanssa, pitkästä aikaa. Helpotuksen tunne, kun naapurikaupungista löytyi keräkaupalla sitä lankaa, jota kipeästi tarvitsin ja jonka luulin loppuneen kaikkialta. Pitkäksi venähtänyt juoksulenkki, elokuvailta ja aika monta muutakin pientä onnen hetkeä. Lauluja, jotka kauan sitten merkitsivät jotain käsittämättömän suurta ja jotka nykyään tuntuvat niin paljon pienemmiltä, mutta samalla vanhoilta, rakkailta ystäviltä. Niin kuin vaikka tämä:

 

//www.youtube.com/embed/0GVUXg1WNw8″ frameborder=”0″ height=”315″ width=”560″>

Tai tämä:

Voi niitä aikoja.

Uusi viikko alkaa siivoamisella ja pienimuotoisella jännittämisellä – tuleeko kutsu työhaastatteluun vai ei. Hui. Pitäkää peukkuja!

Suhteet Oma elämä