Kuluttamisen huumaa
Kuluttaminen, tuo nykyajan vitsaus. Kuinka paljon vuodessa tulee ostettua ja hävitettyä, hysteriassa kahmittua ties mitä kaupasta mukaan? Olen havahtunut viime aikoina siihen miten omat kulutustottumukset ovat kokeneet melkoisen muutoksen. En varsinaisesti tiedä mikä on muuttunut tai saanut ajatukset muuttumaan mutta melko radikaaleja täyskäännöksiä on havaittavissa. Onko se sitten aikuistumista ja sen myötä viisastumista (en ihan kokonaan usko tähän koska tiedän etteivät kaikki viisaat aikuiset osaa ajatella järkevästi kulutttaessaan), ainakin ehkä omalla kohdalla jokin kuluttamisen viisasten kivi on löytynyt. Jotenkin havahduin asiaan virallisesti eilen kun mietin, että joulun jälkeiset kiivaat alennusmyynnit ovat alkaneet. Aiemmin se on merkinnyt kaistapäistä shoppailua tunnista ja kaupasta toiseen ostellen kaikkea ihanaa vain koska on ALE ja saa kaikkea ihanaa halvalla. Eilen oli pakko asioida kaupungilla ja tappaessa aikaani käväisin yhdessä vaateliikkeessä, tuntui todella turhauttavalta seistä siellä ja tajuta että ei tässä ole mitään järkeä.
Tekoja, joita olen tehnyt muuttaakseni omaa kuluttamista olen kai tehnyt pikkuhiljaa ja ajatellen ympäristöä. Siitä sitten on kuitenkin jalostunut ajatusmaailma siitä, että ”paremmasta kuluttamisesta” tulee myös itselle hyvä olo. Isoimpia muutoksia joita olen tehnyt ovat varmaankin kosmetiikan ja muun puhdistautumisen tuotteiden muuttaminen sertifikoituun luonnonkosmetiikkaan. Aiemmin kaikki luonnonkosmetiikka oli kallista ja hankalasti saatavilla, nykyisin tuotteita on lähikaupoissa ja hinnat samalla tasolla kuin synteettisissä tuotteissa. En enää tiedä miksi siirtyisin takaisin entiseen, on paljon parempi olla kun tietää ettei kuormita itseään eikä ympristöään inhottavilla aineilla. Pesuaineet puhdistavat vaatteet yhtä tehokkaasti kuin omot ja arielit mutta jäämät eivät ärsytä ihoa eivätkä luontoa. Meikit eivät häviä selektiivisille synteettisille sisarilleen ja kuinka helpottavaa lipoa huulia tietäen että ei imeskele silikoneja tai muita kurjia yhdisteitä huulipunan mukana? En värjännyt hiuksia vuosiin koska kyllästyin itseni myrkyttämiseen mutta nyt olen onnellinen hennankäyttäjä.
Vaatteet, ne ovat sitten yksi lukunsa. Kukapa ei olisi ostanut joskus mekkoa tietäen että käyttää sitä vain ehkä kerran tai hiukan liian naftit farkut koska suurempia ei ollut saatavilla tietäen että niitä ei ole koskaan mukava pitää? Minulla on yksi kestoharrastus, vaatekaapin raivaus. Sinänsä koomista että viskon hyllyiltä vaatteet alas ajatuksella karsia käyttämättömäksi jääneitä mutta silti usein jopa tunnesyistä viikkaan vaatteet takaisin kaappiin ja huokaisen. Nyt viime siivouskerroilla vaatetta onkin alkanut oikeasti karsiutua, viimeksi toissaviikolla kuuden kassillisen verran. Mietin, että miksi ihmeessä säästän vuoden 2005 lempipaitaa kun se ei enää palvele kutittaessaan ja kiertyessään, miksen vaan anna sitä eteenpäin jollekin joka siitä voisi vielä oikeasti pitää. Toisinaan olen koittanut kirpputoreilla myyntiä mutta ikävä kyllä itselleni se ei ole oikein maksanut vaivaa: vaatteiden silitys, hinnoittelu ja pöydän päivittäinen siivous eivät ole niiden muutamien kymppien arvoisia joita myydessä saa, suurinosa vaatteista sotketaan, varastetaan ja heitellään ties minne. Nyt olenkin vain kylmänviileästi lahjoittanut ne pois, ne saavat uuden elämän jossakin.
Miten sitten ostan vaatteita? En tosiaan ole hankkiutunut kaikista kuteistani eroon enkä aio heittäytyä nudistiksi jatkossakaan. Pääasiassa ostan vaatteeni suomalaisilta yrityksiltä jotka työllistävät suomalaisia, maksavat kunnon palkkaa työntekijöilleen ja käyttävät tuotteissaan hyviä, kestäviä materiaaleja. Joitakin tuotteita ostan toki ulkomailla tuotettuna mutta kiinnitän silti huomion materiaaliin ja brändin maineeseen. Käsityö, suunnittelu ja materiaalien valinta ovat siis ne suurimmat yksityiskohdat joiden perusteella vaatteitani ostan. Maksan mieluummin suomessa tehdysä VILLAtakistani 250 euroa kuin pakistanissa lapsen ompelemasta muovineuleesta 20 euroa. Mieluummin ostan sen yhden takin viidessä vuodessa tietäen että hyvin hoidettuna se kestää vielä vuosia, akryylineuleita saisin ostaa useamman per vuosi koska ne vain nyppyyntyvät ja menettävät muotonsa vaikka kuinka hoitaisi, muovi ei myöskään ole mukava päällä. Laukkuni ja kenkäni ostan nahkaisina, asusteet suomalaisilta suunnittelijoilta. Urheilu- ja alusvaatteet ovat poikkeuksia; näissä tekniset materiaalit ovat mukavuuden ja kestävyyden vuoksi ensisijainen valinta.
Kirpputorit ja kierrätyskeskukset ovat ostamisen kannalta hyviä paikkoja. Kaikki huonekaluhankintamme ovat kierrätettyjä enkä usko että ostan enää huonekaluja koskaan suoraan kaupasta. Myös vaatteita ostan jonkun verran käytettynä, näissäkin valitsen aina sellaisen tuotteen jonka voisin ostaa uutenakin eli tuottaja ja materiaali tulee olla kunnossa. Astioita tai koriste-esineitä en koe tarpeelliseksi ostaa kaupasta, harvat tuotteet edes ovat uutena kovin omannäköisinäni.
Ruoka on asia johon meidän ruokakunnan tulisi kiinnittää huomita. Kulutustottumukset ruoan suhteen kauhistuttavat minua itseänikin: tiedostan toimivani tyhmästi ja kadun usein ostoksiani. Ruokahävikkia tulee aivan liikaa koska kauppareissuja ei suunnitella etukäteen ja tähteet unohtuvat jääkaappiin. Myös ruoan luonnonkuormitus mietityttää. Monet ystävistäni ovat joko kokonaan kasvissyöjiä tai ainakaan pääpiirteittäin eivät syö eläinkunnan tuotteita. Itse rakastan lihaa, kananmunia sekä maitotuotteita joten tuntuisi vaikealta luopua paheistani kokonaan. Olenkin ajatellut että voisin pitää vaikka kasvisruokapäivän kerran pari viikossa, sekin auttaisi ihan vähäsen. Kahvimaitoni olen vaihtanut kauramaitoon ja viinini juon luomuna, haha siinä edistysaskelia! Toki kaupasta valikoidessani voin valita aina niitä parempia vaihtoehtoja mutta suurempana ongelmana näen tuon ruokaostosten täydellisen suunnittelemattomuuden. Jokin viikkoruokalista voisi toimia jopa vuorotyöläisen hiukan asiaan paneutuessa.
Kulutustottumuksissani on paljon petrattavaa tulevaisuuden varalle. Nyt kaupungissa asuvana käytän paljon joukkoliikennettä, kävelen ja pyöräilen paikasta toiseen. Sitten kun ajan autoa en aja kovin säästeliäästi eikä yksikään omistamistani autoista ole millään tasolla ekologinen, päinvastoin. Toki olen ajatellut niin, etten osta uutta autoa koska vanhat ovat toimivia ja itselleni ilmaisia mutta luonnon kannalta uudempi auto voisi olla fiksumpi ja kulutustuotteena toimivampi. Mikäli työmatkani tulevat olemaan riippuvaisia autosta tulisi satsata vähemmän kuluttavaan ja saastuttavaan.
Kaikenkaikkiaan kuitenkin perusperiaatteeni on etten ostelisi enää mitään turhaa tai ylimääräistä, en vaikka se olisi alennuksessa ja saattaisin ehkä tarvita sitä joskus. Jos itselläni on jotakin jota en enää tarvitse hankkiudun siitä eroon ja mahdollisuuksien mukaan niin että en heittäisi mitään suoraan roskaksi. Ajattelen ehkä myös asioita rahan kannalta, tarvitsenko jotakin todella ja olenko valmis maksamaan siitä rahaa? Tekeekö ostaminen minut onnelliseksi vai kadunko ostosta myöhemmin, olisiko mahdollista ostaa haluamani tuote sittenkin käytettynä ja täten tehdä vähän parempi valinta.