Voiko miestä ymmärtää?
Niin, oon tässä miettinyt, että voiko miestä ymmärtää? Aina kun ajattelee vihdoin ymmärtävänsä jotain toisen toimintatavoista, niin sillä samalla sekunnilla uusi pommi putoaa kulman takaa ja taas sitä on ihan että mitähän vittua…
Jos nainen ja mies ajattelevat lähtökohtaisesti eri tavalla, niin kuinka he sitten voivat kohdata keskustelussa? Aina ajaudutaan kriisitilanteisiin, koska yhteisymmärrys on niin vaikeaa (ks. myös riidat).
Uskaltaisin väittää, että naiset ovat aina sitä mieltä, että meidän tapamme ajatella ja toimia on parempi ja ehdottomasti oikea. Nainen haluaa miehen toimivan kuten itse toimimme. Mä ainakin tunnen suurta raivoa ja turhautumista, jos mies on umpimielinen tuppisuu, josta ei saa mitään irti. Ja pidemmän päälle on myös aika vaikea kunnioittaa miestä, joka tiukan paikan tullen pakenee kaljalle/lenkille/autoon/ulkomaille.
Ehkä ongelma on se, ettemme ymmärrä, että puhuminen jollekkin toiselle voi olla äärimmäisen vaikeaa, kun itselle se on maailman luonnollisin asia.
Kaiken varalle yleispätevä fraasisanakirja:
Mies-suomi-mies-sanakirja
”Edetään ihan rauhallisesti” = Älä kuvittele, että tämä juttu muuttuisi tästä yhtään vakavammaksi
”Ehkä meidän kannattaisi ottaa vähän etäisyyttä” = Rauhoitu, tai häivyn maisemista kokonaan
”En halua mitään vakavaa” = Mutta haluan jonkun, jota painaa, jos peti jää lauantai-iltana tyhjäksi
”Tuohan näyttää hyvältä” = Osta se äkkiä niin päästään ulos tästä kaupasta
”Juujuu, tottakai” = Yleispätevä vastaus kaikkeen, jolla pääsee helpommalla
”Mikä sulla on?” = Olet murjottanut koko päivän/viikon/kuukauden ja se haittaa telkkarin katsomista
”Et kuitenkaan ymmärrä, liian vaikea selittää” = Minulla ei ole aavistustakaan miten se toimii, mutta ainakaan en myönnä sitä
”Kaipasin sinua ”= Täällä on niin kamalan sotkuista ja olen koko viikon syönyt pakastepizzaa enkä löytänyt kaupasta pesuainetta
”Se on huippuelokuva” = Siinä on väkivaltaa, aseita, isotissisiä naisia ja muutama hyvä takaa-ajokohtaus
”En löydä sitä mistään” = Se ei sattunut tipahtamaan ojennettuun käteeni, joten sen täytyy olla kadonnut ikuisiksi ajoiksi
”Ei minulla ole hätää” = Ennemmin kuolen verenhukkaan, kun tunnustan, että minulla on tuskia
Mutta sitten mietin, että tarvitaanko miesten ja naisten välistä kommunikaatiota ylipäätään? Emmekö voisi vain antaa toistemme olla? Miehet voisivat puhua keskenään autoista ja jalkapallosta ja naiset miehistä. Sisimmässämme ehkä haluamme, ettei miehet opikaan puhumaan kanssamme. Mykkää miestä on helpompi kouluttaa…