Kyllä mies osaa käyttää puhelinta. Mutta kun on kiire, on juostu koko päivä ympäriinsä, ei vaan yksinkertaisesti ole ollut aikaa tarttua luuriin. Höpön löpön! Näiden älypuhelimien aikakautena on melkein mahdotonta olla soittamatta tai laittamatta viestiä. Mä saatan soittaa joskus ihmisille, vaikka puhelin on taskussa. Miehet on uskoakseni tässä asiassa samanlaisia kuin naiset, että esimerkiksi kesken työpäivän on kiva kuulla toisesta. Sehän on päivän valopilkku, jos saa ikävän päivän aikana soiton tai viestin ihastukseltaan?

Tekosyy 1: Hän on yksinkertaisesti liian kiireinen

Jokaiselta löytyy varmasti omakohtaisia kokemuksia kiire-selityksistä. Tämähän on kaikkien selitysten äiti. Mullakin on kiireisiä ja pitkiä päivä, ja päiviä, joiden jälkeen tekee mieli vaan käpertyä sohvan nurkkaan omaan rauhaan ja hiljaisuuteen. Mutta mulla ei ikinä ole niin kiire, ettenkö ehtisi naputella lyhyttä tekstiviestiä tai soittaa nopeaa puhelua, varsinkin kun tiedän miten toinen siitä ilahtuu. 

Tekosyy 2: Hän unohti soittaa/viestittää/vastata

Vuosia taaksepäin mulla oli juttua miehen kanssa, joka tosissaan sanoi, että unohti vastata aina viesteihin. Unohti soittaa takaisin. Olihan se ymmärrettävää, hänellä kun oli todella tiukka aikataulu opiskelujen, harrastusten ja lukuisten projektien kanssa. Tällä tarinalla on kuitenkin sinänsä hyvä lopetus, että minä sanoin tälle idiootille suorat sanat, että palataan asiaan sitten kun hänellä on aikaa. Ja tietysti hän palasi asiaan, usemman kuukauden ajan. Mutta onneksi mulla oli siinä vaiheessa jo kiire uuden poikaystävän kanssa. 

Tekosyy 3: Hänellä on paljon muita asioita mielessä

Ystäväni seurusteli joskus miehen kanssa, joka oli kaikin puolin täydellinen aviomiesehdokas. Paitsi tämä ei ikinä vastannut viesteihin tai puheluihin. Tai soittanut takaisin. Ongelmaksi se vasta muodostui, kun mies muutti maailman toiselle puolelle ja pariskunta eleli kaukosuhteessa useamman kuukauden. Saattoi mennä viikkoja, että miehestä ylipäätään kuului jotakin. Toki miehellä oli valmiina anteeksipyynnöt ja ”lupaan parantaa tapani” – todistelut valmiina. 

Kyllä se vaan on niin, että teot puhuvat enemmän kuin sanat. Jokainen osaa leperrellä, mutta se on pelkkää puhetta. On paljon helpompi puhua nätisti, kun sanoa suoraan, että suhde ei enää kiinnosta. Niin pitääkö antaa anteeksi? Jos mies unohtaa soittaa? Entä jos hän unohtaa jo viidennen kerran? Jos miehelle ei ole tapahtunut jotain yllättävää (joku on pitänyt esim. kiidättää sairaalaan), hänen pitäisi aina muistaa soittaa. Kiireeseen vetoaminen on parisuhteen joukkotuhoase. Ei mies ole ikinä niin kiireinen, etteikö ehtisi tavoitella haluamaansa. 

Mä haluan sellaisen miehen, joka unohtaa kaiken muun ennemmin kuin minut.