Paskaa, paskaa ja vielä kerran paskaa…

…niskaan aivan koko ajan. Oon niin kypsä mun tän hetkiseen parisuhteeseen. Viikossa ollaan vaihettu 5 lausetta ja nekin on ollut riitelyä. Miehen kaverilla olus viikonloppuna häät. Mutkin on kutsuttu, mutta taidan viettää viikonlopun mielummin yksin kotona. Voisin myös pakata kamat ja muuttaakin viikonlopun aikana. Jos vain olis auto. Asunto olis. Asunnon hommasin jo joulukuussa, kun meillä oli eräs riita joka loppupeleissä äityi aika pahaksi. Irti en ole sitä sanonut, koska mulla on ollut pakko olla tiedossa joku paikka minne mennä jos tilanne uusiutuu uudestaan, vaikka taloudellisesti ei olis ollut ollutkaan pitää kahta asuntoa. Nyt uskon lähiviikkoina sille olevan tarvetta. Ja olen tosissani.

Miehen suunnalta tulee pelkkää paskaa. Eilen vietin kotona 6päivän työputken jälkeen yhtä vapaa päivää ja mun olis kuulemma pitänyt olla töisdä tienaamassa. Just. Mä en kuulemma tee mitään siivousjuttuja ( lasketaanko ruuanlaitto, pyykkäys ja tiskikoneen täyttö ja tyhjennys kotitöiksi???) Koko ajan, kun se suun saa auki niin on pelkkää kiristystä, huutamista ja valitusta. Kaikki koskeminen on tönimistä ja läpsimistä.

Mä en jaksa tota enään. En yhtään. 

Kertokaa mulle viisaammat mitä mä teen? Muuttaisin heti jos mulla olis auto tai jos tietäisin yhenkin ihmisen kenelle soittaa et tulee mun kanssa pakkailemaan tavaroita ja veis ne mun omalle kämpälle. Huoh. 

Suhteet Sisustus Oma elämä Rakkaus

Uneton yö

Koko päivän on väsyttänyt ihan julmetusti, niikuin jo aikaisemmin jo kirjoitin. Pistin pään tyynyyn ja kömmin peiton alle kahdentoista maissa, mutta uni ei tule.

Päässä pyörii kaikenlainen. Vitutus tämän hetkiseen parisuhteeseen ( siitä joskus lisää), elämän laatuun ja mietintää, että olisinko samassa jamassa jos olisin joskus tehnyt asiat toisin? 

Monta hyvää asiaa olisi jäänyt kokematta, mutta tuntuu, että olen koko elämän tehnyt vaan vääriä valintoja. Mennyt on mennyttä, mutta tuntuu, että pyörisin vieläkin vaan menneessä enkä osaisi nauttia nykyhetkestä tai tulevasta.

Yksi syy myös, miksen uskalla nukahtaa on se, että viimeisen viikon, olen elänyt unessa. Tuntenut, miltä tuntuu olla onnellinen ja muutenkin tehnyt asioita ja nähnyt ihmisiä. Pelkään,etten kohta enää erota, mikä on unta ja mikä todellisuutta. En vain haluaisi enää ollenkaan herätä. 

Se myös pelottaa. Tänään, kun päivällä nousin sängystä, oli ihan hölmistynyt olo, että mitä mä täällä teen. Oli pakko nousta, ettei ukko tiijä et oon taas nukkunu koko päivän. 

Huomenna töihin ja toivottavasti sais ees nukkumisen jotenkin järjestykseen!

Nyt toivottavasti edes Masa tulis uniin ja veis mut treffeille jonnekkin parempaan paikkaan kun tää.

Suhteet Oma elämä