Paistaako se aurinko risukasaankin?

Viime aikoina minusta on tuntunut, että kaikki on mennyt päin honkea, koska parisuhteessani on ollut pieniä ryppyjä mitkä tänään muuttuivat isoiksi rutuiksi. Olen riidellyt puolisoni kanssa pikku asioista menneiden viikkojen aikana todella paljon. Molemmat ovat olleet kuin ampiaisia, jotka ovat taistelleet toisiaan vastaan. En ymmärrä miksi näin, koska rakastamme kuitenkin toisiaamme todella paljon. Vaikka viime blogissani sanoin riidan puhdistavan ilmaa ja totesin riidan suhteessa hyväksi asiaksi, niin liika on liikaa…tänään riita kärjistyi isommaksi. Toisaalta kai tässäkin riidassa oli hyvääkin jos näin voi sanoa, me heräsimme unesta ja huomasimme missä tilanteessa olemme.

Harmittaa todella paljon, kun asiat kärjistyivät niin paljon. Puhuimme asioista useamman tunnin riidan jälkeen ja saimme asiat kaiketi sovittua. Toisaalta tunnettaa hyvältä – toisaalta jännittää miten suhde lähtee toimimaan uusilla yhteisillä ”pelisäännöillä”. Rakastan miestäni erittäin paljon, hän on parasta mitä minulla on koskaan ollut. Silti joskus itsekin sanon ja toimin väärin, miksi –  en tiedä. Minua oikeasti pelottaa jos menetän hänet, sitä en halua. Tiedän, että asiat voi aina saada puhumalla ja toimimalla kuntoon, mutta silti pelko jäyhtää mieltäni.. En pelkää sitä, että jäisin yksin. Olen elänyt ennenkin vuosia yksin. Pelkään sitä, että menetän toisen puoleni. Ensimmäistä kertaa elämässä minusta on tuntunut siltä, että vierelläni on ihminen, jonka kanssa voisin rekisteröidä parisuhteen. Ensimmäistä kertaa joku rakastaa minua todella, tunnen ja näen sen. Tämän vuoksi omalta osaltani tsemppaan nyt tästä päivästä eteenpäin täysillä. Pahan päivän tultua pyrin kaikin voimin olemaan purkamatta huonoa oloa rakkaaseeni. Hän ei ole oikea kohde – puran sen vaikka liikuntaan. Lisäksi vaikka puolisoni toimii tai sanoo miten mieltäni ärsyttävällä tavalla  pyrin nielemään sen ja ottamaan puheeksi asian, kun aika on oikea. Samoin lupasi mieheni, olemme yhdessä tämän keiton keittäneet. Kumpikaan meistä ei ole enemmän syyllinen, molemmat olemme tehneet väärin. Sen myönsi kumpikin. Nyt kaikki peliin, jotta kierre lakkaa. Aivan kuin hän sanoi äsken halatessaan minua, ”Yhdessä me onnistumme”.