Mistä johtuu, että homoseksuaalisuuteen liittyy niin paljon erilaisia stereotypioita. Homot ovat neitimäisiä, yli seksuaalisia, heikkoja, itsekkäitä, kovia bilettämään, tyylikkäitä ja mitä vielä. Kaiken lisäksi ennen muinoin jopa niinkin vähän aikaa sitten kuin minun lapsuudessa ajateltiin, että suurin osa homoista kantaa jotakin sukupuolitautia.  Mistä nämä mielen pinttymät ovat tulleet ja juurtuneet ihmisten mieliin. Jos ajatellaan homoseksuaali väestöä yleisesti, on toki tässä joukossa näitä jotka omaavat edellä mainitsemiani ominaisuuksia, mutta voidaanko heidän kautta asiaa yleistää koko genreen. Ei minusta. Silti näin tapahtuu kaiken aikaa, muistan eräänkin tapauksen jossa eräs tuttumme kysyi, kun sanoimme olleen kaupungilla edellis iltana viettämässä iltaa, että olitteko siellä homo baarissa. Puolisoni kanssa katsoimme toisiimme ja olimme hieman tyrmistyneitä, olimmeko sanoneet, että olimme käyneet homo baarissa – emme. Kaiketi me voimme käydä muuallakin kuin vähemmistöille suunnatuissa baareissa, mutta sterotypia ajattelussa näin ei voida ajatella.

Pinttyneistä ajattelu tavoista on yleisesti ottaen vaikeaa päästä eroon. Mamut eli maahan muuttajat ovat sosiaali pummeja ja varkaita, mielenterveys potilaat ovat työttömiä ja ulkonäöltään kroonistuneita ja kehitysvammainen on kuolaava äänekäs olio, jota kukaan ei halua viereensä yleisötapahtumassa ja niin edelleen näitä riittää. Homot ovat taasen niitä jotka harrastavat seksiä kaikkien kanssa ja tälläytyvät viikonloppuisin useita tunteja illan kuumimpia nahka bileitä varten. Näin on aina ajateltu ja näin ajatellaan. Onneksi viime vuosina esimerkiksi kaikkien edellä mainitsemieni väestö ryhmien edustajista on opittu ajattelemaan hieman toisella tavalla. Suhtautuminen on muuttunut paremmaksi, mutta pienen lapsen askelin. Toisaalta onneksi edes sen verran voisi olla päinvastoinkin. Suomi ei esimerkiksi ollut vielä valmis homoseksuaaliin presidenttiin. Keskustelu kävi kahvipöydissä kuumana presidentin vaalien aikana, miten Suomen imagolle käy jos seuraava presidentti on homoseksuaali ja hän edustaa meitä ulkomailla oman puolisonsa kanssa. Leimataanko koko maamme homolandiaksi. Huokaukset pystyi melkein kuulemaan, kun selvisi ettei tätä vaaraa olekkaan, kun valtaan astui rehti heteroseksuaali. 

Mitä sitten tulisi tapahtua, että esimerkiksi meitä kohtaan stereotypiat riisuutuisivat kokonaan pois. Onko tähän mitään poppas konstia vai tarvitaanko siihen pelkästään aikaa. Laittaisin rahani likoon jälkimmäisen puolesta, mutta mietintään jääkin kuinka paljon aikaa tarvitaan kymmenen vuotta, neljä kymmentä vaikko vuosi sata.  Itse arvelen, että ajattelu muuttuu, kun asia kuin asia tulee riittävän arkiseksi, eikä kenenkään tarvitse enää arvuutella asian suhteen. Hiljalleen asiasta ei jakseta enää tehdä suurta numeroa ja vuosi satojen ajan kohua aiheuttanut aihe muuttuu normaaliksi. Vaikka itse olen nuori uskonpa vain etten ole näkemässä tätä muutosta. Tärkeää kuitenkin on, että asioista puhutaan ja näkökantoja vaihdellaan, tällä tavalla stereotypiat muuttuvat hiljalleen. Eli puhutaan kaikki näistä hieman tabun asemassa olevista asioista vaikka se tuntuisi merkityksemättömältä. Pienistä puroista se jokikin syntyy…muistetaan kaikki se.