Voisiko kaiken saada automaatista?
Suomi tytön ajatuksia ulkomailla.
Käytin aamulla huomattavan paljon aikaa järkeillessäni, miten alkaisin hoitamaan käytännönasioita. Eilen lähetin yhdyshenkilölleni täällä Poznanissa viestiä. Halusin selvittää, koska hän ehtisi tavata minut ja suunnittelemaan opintojani. Sain kuitenkin sähköpostiini eriskummallisen linkin, joka näytti, että hän ehtisi tapaamaan minua tiistaina kello kahdeksan aamulla. Rakas mäkkärini ei kuitenkaan suostunut avaamaan linkkiä, johon olisi tarvittu jokin sovellus tapaamisen sopimiseksi. Mäkkäri ilmoitti, että sovellusta ei kuuleman ole tarjolla maassani. Hmm. Päätinkin aloittaa elämäni idioottina, joka ei tajua mitään ja ilmoitin tulevani huomenna kahdeltatoista. En saanut vastausta.
Seuraavaksi järkeilin, miten saisin matkalipun, jotta pääsisin käyttämään julkista liikennettä. Täällä on käytössä (ensimmäisenä maailmassa?) PEKA kortti, jolla maksaa vain matkan, jonka matkustaa. Toisin sanoen yksi bussi/ratikka pysäkin väli maksaa summan X. Elikkäs matkan hinta riippuu siitä, kuinka monen pysäkin päähän matkustaa. Kortille ladataan rahaa ja siten hinta veloitetaan aina suoraa kortilta. Tulen saamaan tämän huikean mahtavan kortin puoleen hintaan kunhan vain saan puolalaisen opiskelijakorttini. Tämän yllä olevan tiedon saamiseksi minun tarvitsi katsoa ainoastaan kuusi youtube videota ja lukea sama tieto paperilta noin kymmenen kertaa. Elämäni idioottina ei valitettavasti auta kaikkia elämäni osa-alueita.
No. Huomenna on kuitenkin matkustettava 6-7 kilometrin päähän keskustasta yliopistoni campus alueelle tapaamaan yhdyshenkilöäni. Tarvitsin siis matkalipun. Katsoessani PEKA-kortista kertovia videoita opin, että Poznanissa saa matkalippuja aivan kaikkialta. Kaikki kioskit, kaupat, automaatit aivan kaiken pitäisi myydä matkalippuja. Ainoastaan kulkuneuvossa sisällä ei voi ostaa lippua.
Päätin hankkia lipun huomiselle valmiiksi ja lähdin kohti lähimarkettia. Siellä minua odotti vanhempi nainen ja keskustelumme meni suurin piirtein näin:
-”English?”
-”Nje”
-”Deutsch?”
-”Nje, Polski tak!!”
Ystävällinen asiakas kuitenkin auttoi minua kielimuurin ylittämisessä ja sain selville, ettei tietenkään kyseisessä puljussa myydä matkalippuja (olinpa urpo kun menin kuvittelemaankaan sellaista!). Sain kuitenkin neuvot, jolla pääsin englantia ja saksaa puhuvalle lippuautomaatille. Kaksi puolalaista naista ennen minua totesivat valitettavasti automaatin olevan rikki ja kertoivat sen minulle puolaksi. Tässä vaiheessa sain seuraa ja eräs rampa puolalainen mies tuli sanomaan minulle kaikki sanat, jotka hän osasi englanniksi. Sen verran miehen läsnäolo jännitti rahojeni puolesta, että päätin jättää lipun oston vasta huomiseen.
Puolalaiset naiset kuitenkin ohjasivat minut pienen kioskin luukulle ja edelleen puolaksi kertoivat, että tästä sen lipun nyt saa. Avainsanat ”kolme”, ”päivä” ja ”lippu” puuttuvat vielä valitettavasti sanavarastostani. Siinä olikin sitten lopulta kymmenisen henkeä arvuuttelemassa, mitä oikeasti haluan. Lopulta yksi poika osasi englantia ja tilanne raukesi. Toivottavasti sain soperrettua kiitos, kun lähdin aikas nopeasti painelemaan tieheni. Rampa mies huudahti vielä perääni ”ladies first!”.
Tulevaisuudessa valitsen englantia puhuvan automaatin.
Himoitsen puolalaista ruokaa. Erityisesti keittoja. Koto-Suomessa en usein välitä syödä soppaa, mutta ei se ole kyllä puolalaisia liemiä nähnytkään. Tällä tavoin selitän itselleni, miksi en voi kokata ja käyn päivittäin ulkona syömässä, vaikka dormissani on hyvä keittiö välineineen käytössäni.
Iltapalalle suuntasin lähiravintolaan, jota on kehuttu vuolaasti. Tilatessani leivän sisällä tuotavaa keittoa, sain eteeni nuudeliliemen. En kuitenkaan muistanut kovin tarkasti, mitä olin tilannut ja en sanonut tarjoilijalle mitään. Keitto oli oikein maukas. Tästä pikku mogasta huolimatta halusin vielä omenalla täytetyn lätyn kahdella vaniljajäätelö pallolla. Lätty tuotiin minulle ja ajattelin jäätelön olevan sen sisällä. Ei ollut.
En sanonut mitään. Jäätelön puuttuminen kuitenkin oli keittiön vika, sillä se löytyi laskusta. En sanonut mitään. Kyseessä oli vain 75 senttiä…
Anteeksi nyt vain, mutta kuinka kauan ihmisen pitää olla ulkomailla, että tätä suomalainen vaatimattomuus katoaa?! Vaikka yleensä narisen muille ihmisille, miten suomalaisia suomalaiset ovat, taidan itse olla samassa veneessä.
Lisäksi haluan tuoda ilmi yhden asian. Jos joku on miettinyt, miten jaksan kirjoitella elämästäni joka ilta. Televisio puhuu vain puolaa.
