En muista teidän sukunimiä, voiko silloin sanoa ”ystävä”?

Tuli pari hyvää ideaa viime yönä. Otsikko PMMP Kesäkaverit lyriikoista.

 

Jos tämän päivän väsymys ja olotila korreloi edellisen päivän hauskuuskertoimen kanssa, taisi olla kivempaa kuin huvipuistossa lapsena.

Lähdin hostellini parin ranskalaisen asukkaan kanssa Poznanin yöhön. Päädyimme ensin The Shipyardin keikalle ja hetken makustelun jälkeen bändi sulatti sydämeni.

Seuraavaksi tulikin nälkä ja menimme syömään dumlingseja. Puheenaiheet poukkoilivat tulevaisuuden suunnitelmista, elämän tarkoitukseen. Olimme selkeästi samalla vektorilla.

Ranskalaiset myös sulattivat sydämeni ystävällisyydellään, kohteliaisuudellaan ja avoimuudellaan. Heitä kiinnosti erityisesti naisten oikeudet Suomessa, mikä yllätti minut täysin. Puhuessamme äitiyslomasta kerroin, miten Suomessa miehetkin voivat jäädä kotiin lapsen kanssa isyyslomalle. Pauhasin siinä sitten tasa-arvon nimeen ja ilmoitin, miten itse en tee yhtäkään lasta, jos toinenkin osapuoli ei osallistu sen hoitamiseen jäämällä kotiin. Keskustelu kääntyikin politiikkaan ja polttavimmat uutisaiheet tuli käsiteltyä melko suurella intensiteetillä. Taustalla pauhasi puolalaiset juomalaulut.
 

Toivottavasti maailmankaikkeus järjestää lisää tällaisia treffejä. 

 

”Monta uutta kesäkaverii,
tällaista on ehkä olla nuori:
kerrankin unohtaa kaikki se vakava,
mitä on huomenna ja vittu ikinä.”

 

https://www.youtube.com/watch?v=FoEFs7VjikE