Olen oppinut itsestäni…

Kaipaan selkeästi elämääni jatkuvaa toimintaa ja haasteita. Arkeni rutiineiksi ei näytä kelpaavan pelkkä kahviloissa istuskelu ja erinäisten tekstien kirjoittelu. Tähän on hyvä myös lisätä, että minusta ei ole vanhojen kokemuksieni perusteella edustusvaimoksi. En jaksa istua tyhjäpäänä seurassa, jossa mielipiteilläni ei ole merkitystä. Hyvin selkeästi minulle on tärkeää täyttää elämäni vuorovaikutteisilla keskusteluilla ja mielenkiintoisilla aktiviteeteilla, joilla on merkitystä minulle ja ympäristölleni.

Vaikka elämälläni on seuraavan kahden vuoden ajalle selkeä suunnitelma, se ei tunnu riittävän. Alan pikku hiljaa kyseenalaistamaan olemassa oloni ja kaikki saavutukset, mitä olen koskaan saavuttanut. Kevät auringon porottaessa tunnen vaipuvani paksun melankolia peitteen alle. Tämä saattaa myös johtua siitä, että en ole vielä täysin noussut sairastamisen jälkimainingeista. Nyt olo on tyhjä. Tuntuu kuin edessäni olisi joka päivä puhdas valkoinen taulukangas ja käytössäni kaikki kauneimmat värit, mutta pensselit olisivat hukassa.

Jään odottamaan valaistumista.