Katto pään päälle

Asunnon löytyminen puolivahingossa Poznanista.

 

Tutkaillessani Facebookkissa poznanilaisten Erasmus-opiskelijoiden viestiketjua, huomasin monen laittaneen viestiä koskien yliopiston asuntoloita. Toiset kertoivat, etteivät olleet saaneet ollenkaan kattoa päänsä päälleen. Osa kirjoittajista taas oli tyytymättömiä, sillä heille oli tarjottu jaettuja huoneita.

            Yhtäkkiä hoksasin, etten itse ollut katsonut sähköpostiani muutamaan päivään. Siellä minua odotti positiivisella tavalla yllättävä viesti. Minulle on huone Nieszawskan opiskelija-asuntolassa. Asuntolan sijainti on ideaali, sillä se sijaitsee teekkarikampuksella ja ytimestä noin vartin ratikkamatkan päässä.

            Vuokraani kuuluu huone kaksiossa, jossa jaan keittiön ja kylpyhuoneen, jonkun muun opiskelijan kanssa. Parasta silti on ehdottomasti kämppäni hinta. Sanotaan, vaikka näin että keittiötä ei ole pakko käyttää seuraavaan puoleen vuoteen…

            Olen oikein innostunut tästä tulevasta soluelämästä. Ensinnäkin ajattelin, että puolalaisissa opiskelija-asuntoloissa olisi yksi vessa kymmentä henkeä kohden ja yksi keittiö koko kerrostalokerrokselle. Toisin sanoen kämppäni olosuhteet kuulostavat ainakin paperilla oikein hyville! Minä taas kuullostan hyvin ennakkoluuloiselle hoho.

            Uskon olevani sen verran sopeutuva ihminen, että selviän hyvin soluasumisen iloista ja suruista. Otan toki heti muutettuani tilan haltuun desinfioimalla vessan ja tekemällä kämppikselleni luonteen syväanalyysin. Ehkä ennemmin pitää sääliä ihmistä, josta tulee kämppikseni.

            Saa nähdä, onko kämppikseni mies vai nainen. Jos hän olisi nörtti teekkaripoika, niin tässä on kerääntynyt monenlaista tietokonehommaa jollekin tehtäväksi… Vastineena voisin vähä siivota hänenkin sotkujansa ja silloin tällöin tehdä vähän läskisoosia.

            Vietän viimeistä päivää vanhemmillani ennen huomista lentoa Berliiniin. Pakkaaminen tuottaa tuskaa, sillä kaikki mitä haluaisin ei mahdu mukaan. Seuraavaksi joudun aloittamaan pakkaamisen alusta, jos vaikka muutaman villapaidan saisi karsittua pois.

            Jos avaisin vähän tunteitani, niin ei jännitä oikeastaan juuri lainkaan. Lähtö tuntuu ennemminkin luonnolliselle kuin jonkun uuden alulle. Voisin sanoa, että olen melko hyvä uusissa aluissa. Niitä on elämässäni ehtinyt olemaan jo useita. Tiedän suurin piirtein, mitä tunteita tulen käymään seuraavan puolen vuoden aikana ja kuinka uusiin piireihin pääsee parhaiten sisälle.

            Olen myös hyvä jättämään asioita taakseni. Tällä kertaa olen äärimmäisen iloinen, että saan vaihtaa radikaalisti maisemaa. Uskon vanhojen ajatusten haihtuvan taivaan tuuliin uusien maisemien avautuessa silmieni edessä.