Last chance or first opportunity

Päiväkahvikeskustelu tämän hetkisistä fiiliksistä ja mahdollisuuksista.

 

Ensin kuulumiset:

 

Ensimmäistä kertaa ehdin hieman pysähtymään ja mietiskelemään tällä viikolla. Olen täysin sekaisin kaikista kielistä, sillä  päivät puhun 70 prosenttisesti saksaa ja loput 30 prosenttia englantia. Lisäksi kirjoitan aika paljon suomeksi, mutta tietysti myös edellä mainituilla kielillä. Olen täällä nyt virallisesti yksi saksalaisista. Paljon tullut kehuja kielen osaamisestani ja aksentittomuudesta, mutta itseä ärsyttää, kun kaikki sanat eivät tule heti mieleen ja pikku virheitä tulee väistämättä kokoajan. Ei saisi olla liian kriittinen. Nuo tekevät puhumisestani kuulemman vain söpöä.

 

 

Tänään juhlimme yhden saksalaisen pojan synttäreitä kokkaamalla isommalla saksalaisporukalla. Suomessa olen hieman huono ryhmätapaamisissa, joissa isommalla porukalla tehdään jotain, mutta saksalaisten kanssa homma on eri. He ovat aina yhdessä ja toimivat ainoastaan suuressa porukassa. Jahkailu ja suunnitelmien jatkuva vellaaminen on myös osa heidän tapaansa toimia. Varmaan jokin kielimuuri estää suuremman ärsyyntymisen.

 

 

Kielillä puhuminen on väsyttänyt minua yllättävän vähän. Muutamia 12 tunnin unosia on tullut otettua, mutta se johtuu lähinnä tästä flunssasta, joka vaivaa edelleen. Eipä tarvitse urheilla, koska yskä hue hue.

 

Asiaan.

 

Olen nyt tavannut lyhyessä ajassa hirmuisen määrän uusia ihmisiä. Monen tapaamisen yhteydessä tulee usein käsiteltyä aihe, miksi Puola tai miksi lähdit vaihtoon. Monen vastauksessa on ollut lause ”koska tämä on viimeinen mahdollisuuteni”.  En ole kertaakaan kommentoinut lausetta sen tarkemmin, mutta se kuulostaa kovin lopulliselta ja pelottavalta. Osa jatkaa lausetta, että haluaa valmistua ja lähteä työelämään tai perustaa perheen. Monelle vaihto-opiskelijalle tämä on myös ensimmäinen vaihto tai ylipäätänsä pidempi aikajakso ulkomailla. Kuulostaa omaan korvaani vähän oman elämän hautaamiselta ja siirtymiseltä, johonkin rinnakkaistodellisuuteen, jossa leikitään aikuista, koska on pakko.

 

En oikein osaa sanoa, miksi lause alkoi looppaamaan pääsääni, mutta minulle tämä ei ole viimeinen mahdollisuus. Pikemminkin tilaisuus. Saimme infotilaisuudessa vihkon, jossa esitellään eri yrityksiä, jotka Puolassa palkkaavat työntekijöitä eri kansallisuuksista. Suomalaiset ovat yllättävän haluttua tavaraa ja saatoin jopa innostua muutamasta yrityksestä. Lupaan pitää ovet auki ja ikkunat avoinna, koska tämä on tilaisuuteni.