Mówię trochę po polsku

Viime viikolla perehdyin eilisen puolankielen kokeen ansiosta todenteolla puolan opintoihini. Istumalihaksia koeteltiin ja LUULIN olevani hyvin kartalla. Ainakin melkein. Heh enpäs ollut.  Opettelin kirjoittamaan kauniisti itsestäni sivullisen verran, mutta siinä sivussa pääsi unohtumaan omistaa verbin taivutus ja muun muassa kaikki synonyymit kysymykselle, mitä kuuluu. Argh. Vihaan tenttejä..

 

 

Ottaa luonnolle.

 

Viime viikonloppuna ei tapahtunut oikein mitään sen kummoisempia. Kunhan istuin kämpällä ja luin. No okei, täällä on ollut myös kunnon asuntoladraamaa saksalaisten keskuudessa, niin sitä ollaan selvitelty. Lisäksi yksi auringonnousu tuli todistettua ja tulen muistamaan ainakin hetken, miksi marttiini ei ole koskaan hyvä idea. Seuraavat kaksi viikonloppua tulevat kuitenkin olemaan kiireisempiä. Saan ihka ensimmäiset vieraani! Jänskättää!

 

Muutoin vietän oikein railakasta sinkkuelämää sarjan ”Germany’s next topmodel” ja nutella purkin kanssa.

 

 

Huomenna menen takaisin ihanan parturini luokse, missä kävin ensimmäisen kerran muutama kuukausi takaperin. Tällä kertaa lähden hakemaan vähän juntimpaa leikkausta. Sellanen kunnon niskasiili ja ”bowlcut” saavat olla mun tämän kevään juttu. Sitä ennen tosin pitää selviytyä kokeiden palautuksen nöyryytyksestä. En oikein tiedä, miksi se tentti jäi painamaan mieltä, koska sillä arvosanalla ei ole merkitystä yhtään mihinkään tulevaisuudessa. Täällä kuitenkin opettajallamme on ollut tapana kommentoida tekemiemme esseiden virheitä kaikkien kuullen. Varmaankin aina silloin sisälläni herää ala-aste ikäinen tyttöliini ja en oikein nauti kyseisestä palautteen saamisesta.

Yritän niellä ylpeyteni.