Kertomuksia hostellielämästä.

Olen elänyt viimeisen kahdentoista päivän ajan puolalaisessa hostellissa. Mielestäni nyt on sopiva aika kertoa hieman tunnelmia elintilastani.

Hostellini valikoitui puhtaasti hinnan perusteella. Asun kuuden sängyn dormissa, joka on suunnattu vain naisille. Tai no ainakin melkein, jos ei lasketa sitä yhtä yötä, kun huoneessa nukkui viiden naisen lisäksi yksi poika housut jalassa. Tosin, mistä minä tiedän, mitä sen henkilön housuissa oli.

Olen saanut nukkua puolet ajasta yksin. Tämä selittyy, sillä ettei viikolla ihmiset reissaa niin paljon. Viikolla paikalla on vain ydinporukka, joka käytännössä asuu hostellissa syystä tai toisesta.

Aluksi tilojen jakaminen stressasi minua. Varjelin omaisuuttani lukitsemalla huoneeni oveni, jos poistuin sieltä hetkeksikään. Otteestani on tullut paljon rennompi, koska tiedän suurin piirtein kanssa-asukkini ja henkilökunnan. Jokainen haluaa elää vain omaa elämäänsä.

Ehkä mielenkiintoisin jaettava on ollut kuitenkin kylpyhuone. Luulin, että jakaisin sen vain huoneeni asukkaiden kanssa, mutta heh olin väärässä. Koko kerrokselle on vain yksi kylppäri, jossa on kolme pönttöä, kolme lavuaaria ja kolme suihkua. Kyllä, jaan siis peseytymis ja tyhjentymistilat miesten kanssa. Jakaminen on kuitenkin onnistunut ihan hyvin. Toisinaan puolalaisten työmiesten suihkussa käynti pienissä tiloissa ilmenee vedenpaisumuksella tai aukinaisilla suihkun ovilla, mutta tällaiset tilanteet ovat minulle kotioloista tuttuja. (Terkkuja isille!)

Kylppäriin ilmestyi viime viikonlopun jälkeen kylttejä, ettei siellä saa tupakoida. Huoneissa ei muutenkaan saa nortata, mutta kylttien lisääminen hämmästytti. Empiiristen tutkimuksieni perusteella, joku vakiasukkaista nauttii tyhjennyksensä aikana savut. Tumppi jää usein muistoksi lillumaan pönttöön tämän mysteerisen pönttösavuttelijan jäljiltä.

Hostellilla on tarjota hyvä keittiö ja kivat oleskelutilat. Yleensä nautin vain aamupalan ja iltapalan hostellilla. Muuten olen ulkoruokinnassa. Keittiössä pystyisi kokkailemaan isompiakin juttuja, sillä siellä on käytössä kaikki perus keittiövälineet. Olen kuitenkin tutustunut parhaiten vain astianpesukoneen ja vedenkeittimen toimintaa.

Hostellin asukkaat ovat osoittautuneet melko yllätyksellisiksi. Paikkaan eksyy pääosin minua reilusti iäkkäämpiä miehiä. He elävät aikalailla omaa elämäänä eri aikatauluilla kuin minä, mutta heitä on hauska seurata. En vain oikeasti tiedä, mitä he hostellilla tekevät.

Hostellielämästä tulen kaipaamaan eniten paikan sijaintia. Kaikki on niin lähellä, että olenkin pääosin asunut läheisen megajättiostarin kahviloissa ja ravintoloissa. Tulevaisuudessa kokkaaminenkin saattaa houkutella enemmän, sillä ruoka ei tule olemaan yhtä helposti saatavilla.