Elämää hostellissa flunssan kourissa.

Kerronpa mitä näen. Edessäni istuu tasan kymmenen puolalaista miestä. Ikähaarukka ehkä 30-50 vuotta. He istuvat pöydän ympärillä ja nauraa hörähtelevät aina silloin tällöin puheensorinan seassa. Pöydällä on kolme täyttä lekaa viskiä, leipäpusseja ja kanankoipia. Pöydän alla on toiset kolme lekaa – tyhjää viskiä.

Viimeiset kaksi päivää olen maannut ihan hiljaa hostellini sängyssä. Sain kunnon flunssan, joka tuntuu koettelevan lähes kaikkia muitakin tämän maan asukkeja. Tein tänään vierailun paikalliseen apteekkiin ja sain hankittua itselleni äärimmäisen epäilyttävän näköisen pullon yskänlääkettä ja nenäsumutetta. Vaikuttavat tehoavan. Olen toki varustautunut myös vodka lekalla taudin ylittämiseen, mutta käytän sen vasta viimeisenä vaihtoehtona.

Puolalaiset miehet kellistävät juuri viskiä shotteina tupakkatauon jäljiltä. Välillä yksi heistä sanoo minulle ’na zdrowie’, koska yskin ja pärskin heidän viereisessä pöydässään.

Sairastaminen on muuten sujunut oikein mallikkaasti. Päivisin olen lukenut hesarin nettilehteä ja katsonut dokkareita Yle Areenasta. Lisäksi kerran päivässä olen kerännyt kaikki voimani ja mennyt metsästämään jotain syötävää itselleni. Taudin hellittäessä keskityn taas soppatykkien sijaan puolalaiseen ravintolaruokaan.

Oikeasti en haluaisi sivistää itseäni yle-veron tuottamalla järkevällä ohjelmalla vaan katsoa Ensitreffit alttarilla jaksoja. Valitettavasti Google Chrome ja Silverlight eivät suostu yhteistyöhön kanssani.

Tässä kohtaa uskon oikeasti, että tauti pelastaa minut vielä toistaiseksi autenttiselta puolalaiselta illalta kymmenen puolalaisen miehen matkassa.