Tässä on varmaankin aikalailla puoliväli menossa. Tai ainakin kotiin lähtöön on tasan kolme kuukautta.

Fiilikset. Aika on ainakin mennyt sukkelaan. Vietän aika tasapainoista arkea pent housessani ja yksinkertaisesti viihdyn. Tavoiltani olen täällä melko suomalainen, kun aamuisin keittelen Elovena puurot ja Pauligin kaffit. (Kyllä, näitä myydään Puolassa!)

Lisäksi käyn juoksentelemassa lähellä olevaa Malta järveä ympäri Poznanin himo sporttaajien kanssa. Täytyy kyllä erikseen mainita, että juoksulenkeillä törmään enemmän miehiin kuin naisiin. Jos naisia näkyy ne kävelevät käsikädessä miestensä kanssa kohti iltaruskoa… ja meikkis huhtoo hiki päässä.

Tänään järisytin katollista kansaa juoksemalla topissa ja shortseissa. Ei kukaan tullut mitään sanomaan, mutta ei kyllä muita naisia tullut vastaan samalla varustuksella. Hienosti sai rusketusta!

Tällä hetkellä vuokrasopimukseni on tehty kesäkuun loppuun, mutta haluaisin jatkaa sitä heinäkuuhun asti. Asunto on sen verran halpa, että olisi helpointa säilyttää tavaroita täällä ,vaikka tekisinkin vielä reissun jonnekin muualle. Ainiin sanoinko jo, että viihdyn?

Takaisin teemaan puoliväli. Tässä kolmessa kuukaudessa on tapahtunut melkoisesti. Alun angstaus omaa itseäni kohtaan on muuttunut lempeäksi ymmärtäväisyydeksi. Luomani arjen rutiinit kuten lenkkeily ja puolan opiskelu tuovat minulle hyvää oloa ja kaikki on vain yksinkertaisesti zen. Päässäni pyörii vielä muutama vanha ajatusmaailma, mutta en taida olla vielä valmis luopumaan niistä. Jättäisin ne kyllä mieluusti tänne Puolaan.

Se ihminen, joka palaa kolmen kuukauden päästä Suomeen tulee olemaan itsevarmempi kuin lähtiessään. Hän on myös löytänyt oman paikkansa jostain peräkylien ABC-huoltamoiden ja hipsterkahviloiden väliltä.