Olen osana inhimillistä ihmiskoetta, jossa joudun tutustumaan itseeni uudelleen.

Ensinnäkin kaikki on hyvin. Vaihto on imaissut mukaansa ja tuntuu, että siitä pitää nyt nauttia. Ihmiset ovat pikku hiljaa löytäneet ryhmänsä ja hyvän päivän tutuista onkin yhtäkkiä tullut läheisiä ystäviä. 

Arki muistuttaa kuitenkin peilihuoneessa pyörimistä. Kaikki sanomiset ja tekemiset tuntuvat heijastuvat takaisin itselleni. Kun vastassa on toisen kielen ja kulttuurin edustaja, omat arvot ja tavat tulevat näkyviin päivä päivältä voimakkaammin. Minut tunnetaankin täällä ’saksalaisempana kuin saksalaiset’, sillä minun kanssani ihmiset saapuvat aina paikalle sehr pünktlich. Nautin asioiden tapahtumisesta ajallaan.

Viime viikot ovat tuntuneet valtavalta ihmiskokeelta, jossa olen osana. Kaikki takaisin heijastuvat seikat luonteenpiirteistäni ja tavoistani eivät tule yllätyksinä, mutta on  kuitenkin ’mielenkiintoista’ tutustua uudelleen itseensä.

Kuitenkin peili on aina melko armoton, eikä se säästele tälläkään kertaa heijastuksessaan. Kaikki takaisin heijastuva ei nimittäin aina ole vaaleanpunaista ja hattaraista, vaan joistakin itselleni ominaisista piirteistä voisin jopa luopua. Esimerkiksi tunteiden näyttämisestä tavalla tai toisella, sillä sekunnilla kuin ne saapuvat. Kuulemman silmistäni on nähtävissä samalla sekunnilla, jos jokin ei miellytä minua.

Nämä ovat varmasti niitä hetkiä, joina pitäisi alkaa pikku hiljaa hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.