Tarpeellista tavaraa
Sain eilen postia. Kultainen serkkuni lähetti minulle rakkaudella neulomansa kauniit villasukat kuukausi sitten ja ne kannettiin vihdoin perille asti. Pääsiäiskortti paketissa huvitti ja vuodenaikakin ehti toimituksen aikana vaihtua kolmeakymppiä hipoviksi helteiksi. Juuri nyt ei varpaita palele, mutta sukille tulee loppuvuodesta varmasti käyttöä asunnossani, jossa ei ole minkäänlaista lämmityslaitetta. Nöyrä kiitos lämpöisistä ajatuksista Vaasaan <3
Toistaiseksi blogin nimen tai olemassaolon suhteen ei tarvitse tehdä päätöksiä, koska poikkeustilaa jatkettiin eilen neljännen kerran 24.5. asti. Eilinen state of alarm -äänestys ei tapahtunut enää suloisessa yksimielisyydessä. Sama henki huokuu kansastakin, päivä päivältä pienempi joukko kotiarestilaisista on enää auliita uhraamaan vapautensa ja toimeentulonsa kuukausi toisensa jälkeen jatkuvalle lockdownille. Eristyksen aikana tasaisesti kohonnut vitutuskerroin alkaa olla tasoissa pelkokertoimen kanssa.
Kauppojen avaamista kuukausi toisensa jälkeen odotellessa shoppailua vihaavalle minimalistillekin syntyy pakottava ostostarve. Kännykän kuorien lisäksi uusien sandaalien tarve on pakottava, nimittäin ainoiden sandaaleideni molemmat pohjat ovat melkein läpi asti halki, enkä rakkojen takia pysty lenkkareitakaan toistaiseksi käyttämään. Käyttökenkiä ei voi tilata netistä ja toimitusaikaakin ajatellen tilanne alkaa olla SOS. Pärjään pyykkikoneellisena kahdella työvaattellani, mutta ilman kenkiä on hankalampaa.
Hyväksi puoleksi voi laskea sen, että kun kaupat aukeavat, minulla on luultavasti varaa ostaa niin kengät kuin kännykänkuoretkin, koska miljoonien tyhjän päälle tipahtaneiden joukossa kuulun siihen pieneen
äärimmäisen onnekkaaseen ihmisjoukkoon, jolla on ollut hieman palkkatuloja ulkonaliikkumiskiellon aikana. Tällä viikolla tilille kilahti ensimmäinen pikkiriikkinen espanjalaispalkka, joka mahdollistaa vuokranmaksun lisäksi myös muutaman tarkoin harkitun ostoksen, kunhan jossain myydään jotain muutakin kuin ruokaa ja apteekkitavaraa. Lockdownin ajassa on se hyvä puoli, että rahaa on kulunut hämmästyttävän vähän, kun mitään todellisiakaan ostotarpeita ei ole päässyt tyydyttämään pitkään aikaan.