Onks tietoo?

Tänään oli suuri päivä, kävin nimittäin kaupassa 12 päivän tauon jälkeen. Koska kauppapäivä tarkoittaa samalla myös suihkupäivää, pyykkipäivää ja siivouspäivää, olen tänään kiireisempi kuin miesmuistiin.Suihkussa käynti ja vaatehuolto tapahtuu luonnollisestikin vasta kauppareissun jälkeen, joten olin kaikkea muuta kuin raikkaimmillani tuolle ristiretkelle lähtiessäni. Kuten tänä uuden maailmanjärjestyksen aikana lähestulkoon aina, asukokonaisuuteni pohjautui tummansiniseen kulahtaneeseen OnePieceen, paksusta collegesta tehtyy aikuisten potkupukuun. Se on muuten lämmin näissä oloissa, varsinkin kun pukee päälle hupullisen sadetakin ja kietoo naamalle paksun huivin. Jo menomatkalla tunsin, kuinka hikinorot valuivat vatsaa pitkin.

Olin naapurin kanssa sopinut, että tähtäämme kaupalle samaan aikaan, ihan vain sen takia että tutun hahmon näkeminen näinä yksinäisyyden aikoina on ihan helvetin arvokasta. Pidimme toki lain vaatimaa välimatkaa parin korttelin yhteisellä kävelymatkallamme, mutta heipat saatiin sanottua ja bonuksena kuulin myös näyttäväni ihan idiootilta, mikä ei sinänsä tullut ihan puun takaa. Kaupan kulmalla teeskenneltiin taas toisilleen tuntemattomia, ettei portsari heivaa pihalle tarpeettoman vuorovaikutuksen vuoksi.

Edellisen kauppareissuni jälkeen järjestelyt olivat hieman muuttuneet selkeämpään suuntaan. Tuulikaappiin oli nyt ilmestynyt työntekijä, joka jakoi askelmerkkien kohdalla kiltisti odottaville shoppailijoille muovihanskat, turautti käsidesit kullekin ja päästi jonottajat yksi kerrallaan sisään. Shoppailu sujui kuten ennenkin, enkä huomannut suurempia puutteita valikoimassa. Kassalla ostoksiani kauppakassiin ja reppuun pakatessani sattui kuitenkin valitettava vahinko: rikoin hanskani repun vetoketjuun. Voi saatana, kortsu hajosi! Onneksi jo parin askelen päässä oli jälkiehkäisynä käsidesiautomaatti ja hanskaroskis.

Kotimatkalla poikkesin vielä tupakkakaupassa, jossa esitin kysymyksen, jota en olisi vielä kuukausi sitten ajatellut koskaan esittäväni: ”Mikä on teidän vahvinta votkaa?”Tarkoitus oli tietenkin valmistaa itse käsidesiä aloe verasta ja viinasta, mutta tällä kertaa kotikemian harjoitukset jäivät haaveeksi, koska hyllystä löytyi vain juomavahvuista viinaa. Sille ei nyt ollut tarvetta, joten maksoin tupakat ja vastasin automaattisesti kieltävästi myyjänuorukaisen kysymykseen kuitista. ”Ota kuitenkin, poliisia varten.”  Olinpa idiootti, minua tosiaan voidaan epäillä liian kaukana asioinnista.

Kotona suihkun jälkeen kalkkunanakkipakettia ja jugurttipurkkeja kloriitilla tiskatessani tuli mieleen, että ennen vanhaan oli kyllä paremmin.