Miltä eristys tuntuu?

Kotiaresti on ihan saatanan tylsää ja lamauttavaa. Tilanne on absurdi ja ”ei jumalauta” on varmasti yleisin itsekseni käyttämä ilmaisu. Kadulla harvakseltaan kävelevien kulkijoiden pään puisteluista voi päätellä, että muutkin ovat samoissa tunnelmissa. Pahinta on se, ettei kukaan osaa kuin arvailla milloin tämä loppuu.

Nyt olisi hyvää aikaa opiskella, jumpata, lukea ja muuttua paremmaksi ihmiseksi, mutta pääosin päivät kuluvat tiedonmurusten metsästämiseen somesta ja lehdistä. Huhuja ja teorioita sinkoilee joka suunnasta. Toinen on sitä mieltä, että kolmessa päivässä kansa on kaduilla ja kaupunki anarkian vallassa, toiset arvelevat liikkumisrajoitusten jatkuvan vielä puoli vuotta. Onneksi enää hyvin harvalukuinen urpojoukko jatkaa ulinaa tavallisesta flunssasta ja ylireagoinnista.

Nyt, kun Suomessakin on otettu pakkotoimia käyttöön, on todellakin syytä ottaa ne vakavasti, jospa siellä selvittäisiin vähemmällä. Ehkä vältytte eristystuomiolta ilman tiedossa olevaa vapautumispäivää. Tehkää hyvät ihmiset kuten käsketään, vaikka siitä seuraisikin mielipahaa ja epämukavuutta. Jättäkää ne juuri teidän omat vanhukset nyt tapaamatta (ja sitä kautta tappamatta) älkääkä antako teidän ikiomien lastenne peuhata omilla teillään isoissa porukoissa ja vältelkää kaikin tavoin kontakteja kenenkään ylimääräisen kanssa, vaikka niille jokaiselle olisi keksittävissä mainio perustelu. Ei kirpparikauppoja, ei baari-iltoja, ei edes pikkuista lomareissua, ei ylimääräistä notkumista yhtään missään. Jos jokainen ajattelee olevansa eritystapaus, joka tietää tai ainakin suojautuu paremmin, leviää koko pakka käsiin ennemmin tai myöhemmin. Tämä virus koskee meitä jokaista ja meidän kaikkien läheisiä.