Ihminen on dynamo

Lähipäivinä koittava väistämätön kenkien käyttöönotto yhdistettynä liialliseen vapaa-aikaan on saanut tarkastelemaan jalkoja tarpeettomankin tarkasti. Viikkokausien katatoninen tila on tosiaan tehnyt aina hyvin toimineelle ja kivuttomalle kropalle huomattavaa hallaa. Eilen mopatessani irrottelin taas mopista tukoittain irronneita hiuksia, joita löytyy myös jääkaapista, mikrosta, jokaisesta ateriasta ja tietokoneen näppäimistöltä. Jalat ovat turvonneet ja verenkierto maallikon näkemyksellä huomattavasti heikentynyt. Varpaiden välit ovat kivuliaalla vereslihalla itsekseen irronneen nahan takia ja toisaalta muilta osin jalkaterät ovat kauttaaltaan kuolleen ihon peittämät. Eivät ne hääviltä näyttäneet ennenkään, mutta ulkonaliikkumiskielto on vienyt rumuuden todellakin nextille levelille ja terveet kintut ovat muuttuneet vuodepotilaan kivistäviksi jaloiksi hämmästyttävän nopeasti. Kun terveen yksilön varpaita särkee jatkuvasti, on helppo ymmärtää alakerran seniorin säärihaavatilannetta: ihminen on tosiaankin luotu liikkumaan eikä roskapussin vieminen riitä terveyttä ylläpitämään.

Aivotkin ovat tainneet mennä virransäästötilaan ärsykkeiden puutteessa. Uuden työn myötä olen viime viikkoina joutunut opettelemaan varmaan sata erilaista kirjautumistunnusta ja salasanaa. Ikivanha päänsisäinen kovalevy täyttyi salasanaähkystä ja huomasin, että en enää muista ensimmäistäkään henkilökohtaista salasanaani tämän tykityksen jälkeen. Suomen puhelinliittymän prepaid-saldo jäi lataamatta, kun pää yksinkertaisesti löi tyhjää kirjautumisen kohdalla. On lyönyt jo kolme päivää. Toivottavasti tilanne jossain välissä normalisoituu ja saan muutamat vättämättömät toiminnot vielä palautettua.

Hyviäkin asioita on tapahtunut. Operaatio Ihmisten Ilmoille eteni säärikarvoista reilun metrin verran ylemmäs kulmakarvoihin ja siistin eilen kulmakarvani vahaliuskoilla. Toimenpide alkoi peilin putsaamisella; oli päässyt lockdown-viikkoina aika helvetin pölyiseksi. Muutama kuukausi sitten tupeksin liuskoilla elämäni ensimmäistä kertaa värkätessäni ja onnistuin kiskaisemaan rennolla ranneliikkeellä kulmakarvojen lisäksi pitkän pätkän silmäripsiä kaupan päälle. Tehokkaita olivat vahaliuskat, perkele. Eilen havaitsin, että ripset ovat kasvaneet lockdownin aikana takaisin. Jes. Sattui kerrankin ajoitus kohdalleen ja oli hyvin aikaa odotella.