Jonain päivänä tämä on ohi

Espanjan vahvistettujen tapausten määrä nousi 20.000:een ja kuolleita on yli tuhat. Tämä maa on neljäs tuhannen uhrin rajapyykin ohittaneista Kiinan, Iranin ja Italian jälkeen. Oikein ruusunpunaisten lasien läpi katsottuna hentoa valonkajoakin tunnelin päästä näkyy, nimittäin uudet tapaukset ovat kuluneen vuorokauden aikana nousseet enää 16,5 % eilisen 25 %:n jälkeen. Parantuneita on raportoitu olevan 1.558.

Hotellit, leirintäalueet ja muut turistimajoitukset on suljettava viikon kuluessa ja hallitus on kutsunut 65.000 eläkkeellä olevaa ja opintojensa loppuvaiheessa olevaa hoitajaa ja lääkäriä töihin. Hotelleja muutetaan tarpeen mukaan sairaaloiksi.

Omassa eristyskuplassani koin eilen raskaan menetyksen, kun uskollinen viihdyttäjäni pulu (Columba livia domestica) päätti maallisen taipaleensa ilmeisen dramaattisessa onnettomuudessa ja on enää kasa suolenpätkiä ja höyheniä rotvallin reunalla. Tähän asti kuvittelin, ettei tuo nimenomainen pulu ollut ainoa kujertelija, mutta vaikuttaa vahvasti siltä, että kaveri oli yksin vastuussa kotikatuni puluhommista. Hämmentävää, koska Wikipedian mukaan kesykyyhkyjä arvioidaan olevan maailmassa jopa 28 miljoonaa yksilöä.

Ruokakaupassa käyntiä ei voi lykätä enää kauaa ja olin jo puoliksi varautunut hoitamaan sen tänään, mutta tuo retki olisi edellyttänyt suihkussa käymistä, eikä lämmintä vettä näytä olevan nyt saatavilla. No, huomenna sitten jos infrastruktuuri sen suo. Toisaalta, ruokakauppojen turvavälisääntöjen ansiosta kukaan ei varmaan edes huomaisi edellisestä suihkustani vierähtäneen useampia päiviä ja jos huomaisi, ei kukaan minua tunnista kioskiryöstäjän suojavarusteissani.

Lockdownilaisten yhteishenki on ihmeellisen hyvä. Joka ikisessä viestissä kannustetaan pysymään lujana, pitämään lippu korkealla ja hymy huulilla. Katsomaan tulevaisuuteen ja muistamaan, että jonain päivänä tämä on ohi. Somessa jaetaan avoimia kutsuja eristyksen jälkeisiin ilmaisiin bileisiin ympäri lähiseutuja, vaikka kukaan ei voi kuin arvailla mitä kuukautta silloin eletään. Onpahan aikaa suunnitella 🙂