Asiat lutviutuu
Ennen lockdownia nettiasioita selvitellessäni minulle kerrottiin, että sopimuksen tekeminen edellyttää espanjalaisia puhelin- ja tilinumeroa. Jälkimmäisen sain järjestymään reilu pari viikkoa sitten ja jäin odottamaan asentajan puhelinsoittoa, jonka luvattiin tulevan hetkellä millä hyvänsä. Meni päivä, meni viikko eikä soittoa kuulunut. Laitoin aina muutaman päivän välein myyjälle whatsappina tilannetiedotteen.
Asunnossani on kuitusaatavuus, eli luvassa oli merkittävä parannus pykivään puhelimen kautta jaettavaan mobiilidataan, kunhan asentaja vaan saa tehtyä omat taikatemppunsa. Tiistaina cable guy soittikin. Surkealla espanjallani sovin asennusajan ensimmäiselle vapaapäivälle, joka oli tänään. Heppu saapuikin jämptisti aamupuolella.Osoitin vuokranantajani nettipiuhaksi väittämää johtoa ja asentaja puisteli päätään ja pyöritteli silmiään. No es posible. Kaveri laskeutui portaat alas ja huiski kadulla talon johtoja toistaen analyysinsä. Joku sanavarastoni ulkopuolella oleva asia oli täynnä. No es posible, adios! Selvä homma, ei päästy valokuituun.
Ilmoitin myyjälle lopputuloksen ja sovittiin, että haen 4g-reitittimen hänen kotoaan. Kun liikkeet ovat suljettuna, turvaudutaan luoviin ratkaisuihin, muuten ei yksikään asia hoidu. Onneksi olen nykyään kateutta aiheuttavan aamuseitsemästä iltayhteentoista liikkumisen mahdollistavan työnantajan lupalapun onnellinen omistaja, joten uskaltauduin lyhyelle hakureissulle iltapäivällä, vaikka en saisi poistua kotoa ennen kahdeksaa. En joutunut esittelemään dokumenttejani virkavallalle ja pääsin kommelluksitta vihdoin astumaan toimivan internetin ihmeelliseen maailmaan. Tästä päivästä eteenpäin pystyn katsomaan liikkuvaa kuvaa, eikä hymiövalikoiman latautuminen kestä enää kymmentä sekuntia, mahtavaa! Vapaapäivät kotisohvalla raastavat hermoja pykälää alemmalla tasolla.
Pieni työporukkani jäi eilen pitkän duuniputken jälkeen kolmen päivän vapaille. Vaikka vapaat tulivat tarpeeseen 11 päivän uuden opettelun jälkeen, oli tunnelma työpäivän päättyessä omituinen. Normaalioloissa kaikki olisivat varmasti kirmanneet pitkän viikonlopun viettoon kiireesti ja mieluummin etuajassa, mutta nyt ei kenelläkään ollut kiire mihinkään. Oliko tämä nyt tässä? Eikö tänne saa jäädä? Kotiin oli kuitenkin lähdettävä tekemään ei mitään. Onneksi sentään netti vihdoin toimii ja kylän ainoa kunnollinen intialainen ravintola on aloittanut toimitukset kotiin. Juhlan kunniaksi ruokapussista löytyi kaupantekijäisenä pullollinen kaljaa.