Espanjan suomalaiset parvekekyttääjät

Joskus aikana ennen 14.3.2020 olin vuosien varrella montakin kertaa sitä mieltä, että elämäni on tylsää ja monesti sitä olen ääneenkin valitellut autuaan tietämättömänä eteen tulevista todellisista tylsyyden mittasuhteista.

Ensin sitä luulee olevansa pohjalla, kun ryntää parvekkeelle viihteennälkäisenä kuullessaan jäteauton lähestyvän. Seuraavaksi huomaa kuvaavansa kännykällään roskiksen tyhjentämistä tai jakeluauton peruuttamista. Näppäilevänsä valokuvia puluista, naapurin pyykeistä ja parkkeeratusta mopedista. Ottavansa videokuvaa. Zoomaten. Sitä lataa tuon videon parvekekyttääjäryhmään, jossa kohta naapuri kuittaa videolla samasta jakeluauton peruutustilanteesta kulman toiselta puolelta. Henkilön X koirankusetus- tai kauppareissu saattaa tulla dokumentoitua koko matkalta. Seuraa spekulointia, ihastelua ja analysointia. Hyvässä hengessä tietenkin, kaikki me ollaan samassa veneessä.

Nyt jännitän pärjäänkö parvekekyttääjien tämän päivän valokuvauskilpailussa otoksella, johon olen onnistunut taltioimaan viisi jalankulkijaa ja kaksi autoa. Kisan säännöt ovat yksinkertaiset: eniten ihmisiä päivän aikana kikkailematta samaan kuvaan taltioinut voittaa. Päivän kuvan saaminen vaati kärsivällistä tarkkailua ja vakaata kännykkäkättä tihkusateisella parvekkeella. Tunsin itseni luontokuvaajaksi, joka makaa varvikossa aamuhämärissä sääskien kiusaamana odottamassa karhupesueen ilmaantumista päivä toisensa jälkeen. Huomenna sama uusiksi.