Oispa maanantai
Maanantaina se sitten vihdoin koittaa: valvottu koevapaus. Malagan provinssi siirtyy viikon poliittisen vetkuttelun jälkeen nollasta ykkösvaiheeseen, joka tarkoittaa sitä, että oman provinssin alueella saa liikkua suhtkoht vapaasti, monet kaupat avautuvat ja ravintolaankin päästään. Ei toki sisälle, mutta terassikapasiteetista saa ottaa käyttöön 50%. Juomassa saa istua tunnin verran ja syömässä puolitoista kahden metrin turvavälit tiukasti mielessä pitäen. Mielenkiintoista nähdä miten näitä rajoja valvotaan. Viikko sitten ykkösvaiheeseen siirtyneiltä alueilta on jo kiirinyt uutisia vapauden huumassa villiintyneistä terassikaljottelijoista, joille on jaettu porttikieltoja halailun takia.
Mietityttää, miten monta ravintolaa ensi viikolla ovensa avaa. Jos isollakin ravintolalla on vaikkapa 30 asiakaspaikan terassilupa, saa se tosiaan palvella kerralla viittätoista asiakasta. Toivoa sopii, että terassille istahtavat ottavat syömisen ja juomisen tosissaan ja mättävät ainakin kahden edestä, muuten on toimintaa kyllä vaikea saada kannattavaksi.
Suuri osa täkäläisistä ravintoloista on ulkomaalaisomistuksessa ja ulkomaalaiset ovat lockdownin aikana sankoin joukoin karistaneet Espanjan pölyt jaloistaan, joten ravintoloitsijatkin saattavat olla kortilla vielä pitkään, rajat kun pysyvät kiinni pitkälle kesään. Pääministerin tuoreen lausunnon mukaan muuttolinnut voisivat palailla maahan 24.6. jälkeen. Uskon silti vahvasti, että maanantaina töitten jälkeen löydän paikkani auringosta ja istahdan iloisesti terassikahveille.
Ensi viikolla myös kyläily on sallittua, kunhan asunnossa istutaan enintään kymmenen ihmisen porukalla. Wau, voin kutsua vaikka työkavereita kotiini, uskomatonta! Paljon muita täällä ei jäljellä olekaan, kun kaikki ovat kaikonneet vapauden houkuttelemina kotimaihinsa kauas pois täkäläisestä kuristusotteesta. Työpaikoilla ja kaupungilla on pidettävä kahden metrin etäisyyttä, mutta suljettujen ovien takana ainakin kiinnijäämisen riski etäisyyssääntöjen rikkomisesta lienee olematon. Tämän hullun kevään jälkeen ajatuskin jostain elollisesta olennosta kosketusetäisyydellä on vieras. Viikosta toiseen olen toivonut ihmisseuraa, koiran rapsuttelua, mitä tahansa. Olisi vaikka hamsteri tai edes ruukkukasvi! Kun kukkakaupat avautuvat, varaudun kyllä seuraavaan kriisiin hankkimalla hibiscuksen ja teen kaikkeni pitääkseni sen hengissä.