Oispa wifi ja fifi

Minulla ei ole wifiä, koska en ehtinyt saada sopimusta saati sitten asennusta uuteen asuntooni ennen kuin maa pantiin säppiin, joten sinnittelen puhelimen prepaid-liittymällä, jota en ole edes onnistunut läppäriini jakamaan ilman ärsyttävää piuhaviritystä. Rajaton data on täällä tuntematon käsite ja joudun säännöstelemään netin käyttöäni, joten poissa pelistä ovat Areena, Netflix ja meille raskautetuille jalomielisesti ilmaiseksi muutettu Pornhub premiumkin.Kavereiden lähettämiä videoita joudun katselemaan tiukasti harkiten.

Epäammattimaiset viestintävälineeni ovat viime aikoina olleet kovilla ja tilttailevat tämän tästä aiheuttaen rytmihäiriöitä ja hermoromahduksia, koska tällä kertaa nettiyhteyden katkeaminen olisi todellinen maailmanloppu. Menköön vapaus, menköön ihmissuhteet, menköön kesäkunto mutta jos netti minulta viedään niin hyppään kyllä parvekkeelta! Toissapäivänä meinasi itku päästä, kun puhelin pimeni pikimustaksi eikä toennut ilman hard resetiä. Eilen kiukutteli läppäri typerine virhetiloineen. Jos jompikumpi prakaa, ei minulla ole kyllä aavistustakaan miten vehkeet saisi korjattua näissä poikkeusolosuhteissa ja vähintäänkin sakko varmasti rapsahtaa, jos lähtisin kaupungille korjaajaa etsimään tai uutta ostamaan.

Joku kyseli paikallisryhmässä, mihin koiran saa hoitoon jos sattuu sairastumaan ja kymmenet ihmiset (minä mukaanlukien) vastasivat ”Minä voin kyllä ottaa!” En ollenkaan vähättele ihmisten auttamisenhalua, mutta tosiasia on, että näissä oloissa koira on kultaa arvokkaampi. Fifin kanssa pääsee astumaan ulos kotiovestaan useamman kerran päivässä. Ei kovin kauas tietenkään, mutta 50 metriäkin on 50 metriä enemmän kuin meillä koirattomilla.