Lockdownin aikana Espanjassa on tähän mennessä kirjoitettu satoja tuhansia sakkoja. Uudenmaan sulun saldoksi taisi jäädä hieman toistakymmentä sakkolappua, eli meininki täällä on todellakin toisenlainen. Sakotus on perustunut poliisimiehen harkintaan ja toiminta on vaikuttanut varsin mielivaltaiselta, kun tuhansien eurojen sakkoja on jaettu hyvinkin mitättömistä rikkeistä. Vasta tällä viikolla sisäministeriö antoi tarkemmat ohjeet ja asetti yksittäisen sakon katoksi 10.400 euroa ja linjasi, että korkeimman sakon saamiseen vaaditaan ihan kunnon pullikointia. Tähän asti on uutisoitu useista 60.000 euron sakoista. Nyt koiran ulkoiluttamisesta väärässä korttelissa ei ensikertalainen voi saada kuin 601 euron suuruisen seuraamusmaksun. Uusijalla summa toki tuplaantuu.

Kohtaamiset poliisin kanssa ovat kaikkea muuta kuin miellyttäviä. Virkavallalla on hermot kireällä ja kovat piipussa, ja kauppareissulla voi joutua hyvinkin tiukkasävyisen kuulustelun keskelle ja puutteet kielitaidossa tekevät tilanteista entistä tukalampia. Pamppua on luvassa ensimmäisestä poikkinaisesta sanasta ja somessa pyörii toinen toistaan brutaalimpia videoita kadulla kulkijoiden kiinniottotilanteista. Omakohtaisia kokemuksia nippuun laittamisesta ei ole lähipiiriin sattunut, mutta pää punaisena espanjaksi huutavasta poliisista useampiakin.

Keskustassa asuessa virkavalta on koko ajan läsnä. Joka ikinen kerta parvekkeelta kurkkiessa lipuu poliisiauto vasemmalla tai oikealla, usein molemmissa suunnissa. Ihmisiä pysäytetään koko ajan ja yhtenään näköetäisyydellä näytellään samaa kohtausta. ”Tuolta minä tulin ja tuonne olen menossa.” Käsien liikkeet ja hermostunut olemus ovat yhteistä kaikille pysäytetyille. Kukaan ei halua tekemisiin virkavallan kanssa ja paras taktiikka on pysytellä näkymättömänä ja olla herättämättä minkäänlaista huomiota. Joka puolella on hiljaista, asunnoista silloin tällöin kantautuva musiikkikin soi erittäin hiljaisella volyymillä. 80% poliisille nykyään tulevista ilmiannoista koskee liikkumisrajoitusten rikkomisia.

Virkavallan pinnaa varmasti kiristää myös korkea tartuntariski. Eilen uutisoitiin, että poliisin ja sotilaan välimaastoon sijoittuvan guardia civilin työntekijöiden koronatesteistä on 25,9% positiivisia eli yli neljäsosa virkavallasta on koronan kantajia. Yksi lisäsyy pysytellä mahdollisimman kaukana.

Virallisesti koronaan kuolleita on Espanjassa yli 20.000 ja testattuja sairastuneita melkein 200.000. Asiantuntijoiden valistuneiden arvauksien mukaan todellinen sairastuneiden määrä huitelee jossain kahden ja kymmenen miljoonan välillä. Kaikella todennäköisyydellä tässä maassa joka tapauksessa miljoonat ihmiset ovat sairastaneet koronan jo ennen rajoitustoimien alkua.

Todella moni täällä asuva nostaa keskusteluissa esiin oudon flunssan, joka piinasi viime talvena eikä tahtonut parantua millään. Kaikilla on siitä joko omakohtaista tai lähipiirin kokemusta, sinnikäs flunssa kiersi työpaikoilla ja kimppakämpissä koko talven ajan. On ollut kurja olo, kuumeilua, pakki sekaisin ja yskä joka jatkui loputtomiin. Ei mitään kovin ihmeellistä, kova flunssa vaan. Koronapuhe alkoi vasta myöhemmin. Aika harva tulee koskaan tietämään oliko se korona vai joku muu. Jos puolellakaan oli korona, ei ole mikään ihme, että tilanne räjähti käsiin pari kuukautta myöhemmin.

Nykytiedolla uskon, että minäkin sairastin koronan jo vuodenvaihteessa. Joulun tienoilla alkoi epämääräinen flunssainen olo ja hengenahdistus. Henki meni ahtaalle täysin yhtäkkiä ja teki kävelystäkin mahdottoman raskasta. Tuntui, että keuhkoista oli käytössä suunnilleen kolmasosa, hengitys oli pinnallista ja vaivalloista. Itselleni tyypillistä räkäisyyttä ei ollut lainkaan, tauti oli pesiytynyt vain keuhkoihin. Muutaman päivän päästä alkoi hakkaava yskä, joka jatkui viikkoja. Tupakoitsija ei herkästi yskästä numeroa tee, joten kävin hakemassa apteekista yskänlääkettä ja astmapiipun, joista jälkimmäisestä tuntui olevan pientä apuakin keuhkovaivoihin.

Opiskelin tuolloin yksityisessä kielikoulussa ja ryhmäni oli erittäin kansainvälinen. Luokassa köhittiin monenlaisella taustalla ja kansallisuudella. Samoihin aikoihin minun kanssani sairastui uusiseelantilainen luokkatoverini. Kaveri oli tunneilla todella kurjassa kunnossa, silminnähden huonosti voivana , kuumeisena ja yskäisenä useamman viikon ajan. Viimeisen kerran näin tämän hepun kadulla, kun hän pysäytti minut ja tiedusteli mistä olin saanut hankittua astmapiippuni. Sen jälkeen hän ei enää tunneille palannut, vaikka opiskelu jatkui vielä pari kuukautta tuon jälkeen päättyen lockdowniin. Toivottavasti vielä nähdään.