Eristyksen viidennellä viikolla näyttää siltä, että Espanjan koronaluvut ovat vihdoin lähteneet laskuun. 30 päivän ajan olen joka päivä odottanut, että kello tulee 11.30 , jolloin viranomaiset ilmoittavat edellisen vuorokauden kuolleet, sairastuneet ja parantuneet. Aihetta juhlaan ei vielä ole, mutta valonkajoa näkyy jo. Pieni joukko lähinnä rakennusalan työläisiä pääsi tänään palaamaan töihinsä tiukoin rajoituksin. Omalla kohdalla tämä vaikuttaa lähinnä äänimaailmaan; kolinaa ja kilkatusta kuuluu enemmän kuin eilen.

Aloitan huomenna uudessa työpaikassa, etänä tietenkin. Aloitus on vaikuttanut erittäin epätodennäköiseltä koko kuukauden ajan, mutta näyttää kuitenkin toteutuvan ja elämään saapuu päivärytmi pitkästä aikaa. Huomenna nousen sängystä ja puen päälleni jotain muuta kuin OnePiecen.

Tämänpäiväinen työpaikan sim-kortin toimitus oli kuin agenttileffasta. Sain tekstiviestin, jossa kerrottiin kortin olevan taksilla matkalla osoitteeseeni ja annettiin toimintaohjeet. Eipä muuta kuin alaovelle kytikselle ja kohta taksi jo saapuikin. Kuskilla oli kirjekuori, jossa oli kortin lisäksi 10 euroa rahaa kyydin maksamiseen. Kuittikin kirjoitettiin. Nyt asentelen etätyöpistettä yksiön nurkkaan. Tilanne on sikäli haastava, ettei minulla ole muuta pöytää kuin pikkuinen parvekepöytä ja kahden näytön kanssa rakennelma on kieltämättä hiukkasen huteran oloinen. Toisaalta, parvekekalusteiden muutettua sisälle mahtuu parvekkeella vaikka tekemään haara-perushyppyjä, jotka erittäin epäergonomisen työpäivän lomassa tulisivat varmasti tarpeeseen.

Viime päivinä olen uuden harrastukseni spider-pasianssin lomassa seuraillut parvekkeeltani naapuritalossa asuvaa miestä, joka on keksinyt nerokkaan tavan kiertää ulkonaliikkumiskieltoa. Kaveri on valehtelematta mopannut aamusta iltaan neljän päivän ajan ulko-ovensa edustaa jututtaen tietenkin jokaisen ohikulkijan. Harmaalla alueella tietenkin liikutaan, mutta ainakin tyyppi on asianmukaisesti varustautunut kaikkiin mahdollisiin suojavarusteisiin ja pitää välimatkaa juttukavereihinsa. Saa nähdä milloin moppausharrastus leviää laajemminkin naapuruston miesväen keskuuteen.

Sukupuun ensimmäinen koronaristi piirrettiin Kiuruvedellä ja tämä kuolema toi koronakatastrofin taas hieman lähemmäs.

Muutama päivä on mennyt erittäin syvissä vesissä ja toivottomissa tunnelmissa. Päivät kuluvat itseni kanssa riitelyyn ja oman seuran paskuustason analysointiin. Vankeusaika on iskenyt nupin ja vyötärönseudun lisäksi uusiin uusiin ja yllättäviin paikkoihin vartalossa. Hiuksia irtoaa kuin avioeron jälkimainingeissa, iho hilseilee ja kyynärvarsiin on ilmestynyt outoa ryhelmää. En ihmettele yhtään. Stressi, niukka ja järjetön ruokavalio sekä liikkumattomuus ovat jäätävä yhdistelmä. Onneksi tänään käyty pitkä puhelu piristi ja antoi voimia avata verhot. Tiistaista eteenpäin persus onkin nostettava sohvasta joka päivä, kun odottelu vaihtuu etätöihin ja viikkoon tulee edes jonkinlainen rytmi.

Tunnelmista huolimatta viimeiset kaksi päivää ovat olleet poikkeuksellisen sosiaalisia, olen nimittäin nähnyt ihmisen molempina päivinä. Eilen minulle toimitettiin etätyövehkeet ja sain tässä yhteydessä rupatella normaaleista arkisista asioista tulevan työkaverini kanssa useamman minuutin. Tiesin odottaa toimitusta pääsiäisen aikaan ja hetkittäin olo oli kuin sokkotreffeille valmistautuessa. Suihkussakin tuli käytyä kahtena peräkkäisenä päivänä, mikä on suunnaton saavutus näinä aikoina. Sanoisin, että ensitreffit menivät oikein hyvin, koska samalla sovittiin seuraavatkin, kun yksi tuiki tarpeellinen kapine jäi maanantaina tapahtuvaan jälkitoimitukseen. Hieno onnistuminen.

Tämän päiväinen ihmiskontakti oli yllättävämpi, kun tiistaiksi luvatut kultaakin kalliimmat hengityssuojaimet ja käsidesi tuotiinkin kotiovelle tänään pääsiäislauantaina. Maski lähti heti testiin, kun luikin pankkiautomaatille tien toiselle puolelle. Verrattuna aiempaan huiviviritelmääni suojain tuntui turvallisemmalta, mutta maskin alta hengityshöyryt huurruttivat kyllä aurinkolasit ärsyttävästi. Omaa hengitystä pankkireissun ajan nuuhkittuani päätin, etten suutele ketään enää ikinä.