Viikonloppu kului nukkuessa. Onnistuin videopuhelumaratonin jälkeen lauantaina vetelemään hirsiä kolmeen asti. Nukkuminen on  parasta ajanvietettä lockdownin aikana ja jos tarjolla olisi pilleri joka vaivuttaisi uneen vaikka viikoksi kerrallaan, ottaisin lääkityksen kiitollisuudella vastaan.

Viikonloppuna vahvistui, että eristys jatkuu ainakin 26.4.2020 asti. On erittäin vaikea pitää taistelutahtoa ja motivaatiota yllä, kun vapaudenmenetyksestä palkitaan vain lisätuomiolla ja virus senkun jyllää. Toivon ylläpitämiseksi on jo herätelty varovaista keskustelua pakotteiden asteittaisesta purkamisesta, ilman päivämääriä tietenkin. Puhutaan ulkoilun sallimisesta, hengityssuojien määräämisestä pakollisiksi, laajoista koronatestauksista, oireettomien viruksen kantajien sulkemisesta eristyskeskuksiin. Annetaan ymmärtää, että osa meistä voisi vapautua lähiviikkoina. Vapaudesta vihjaavilla puheilla pidetään vangit selleissään ja vaimennetaan kapinamielialaa. Tätä toivotonta kaiken ilon vievää epämääräistä ankeutta on lainkuuliaisenkin kansalaisen vaikea pitemmän päälle niellä.

Kyllä täällä salaa kyläillään, sen näkee ja kuulee. Salaisia pikku juhlia järjestetään hissun kissun ympäri kaupunkia ja iltahämärissä näkee rikolliseen elämäntapaan tottumattomia hiippailijoita luikkimassa varjoissa nurkalta toiselle. Iltaa istutaan supatellen verhojen takana ja parvekkeen ovet visusti kiinni. Harmaalle alueelle suuntautuvalla hämäräretkelle on hyvä ottaa ainakin roskapussi mukaan, se kun antaa laillisen syyn ainakin korttelin kiertämiseen. Parvekkeen alta kävelevä satunnainen kulkija saattaa yhtäkkiä tuntea pakottavaa tarvetta kertoa motiivinsa kadulla kävelemiseensä juuri minulle. Olen parvekkeellani päivystellessäni kuullut monta tarinaa meneillään olevista retkistä.

Asukkaita neuvotaan soittamaan poliisille luvatonta liikuskelua havaitessaan ja muutama päivä sitten virkavalta löysi naapurien ilmoitusten perusteella mm. ahkerassa käytössä olevan kuntosalin, jossa riitti lockdownista piittaamattomia kuntoilijoita ruuhkaksi asti. Toisaalta, vastikään pidätettiin myös heppu, joka otti oikeuden omiin käsiinsä ja ammuskeli parvekkeeltaan ilmapistoolilla koiran ulkoiluttajia.

Viime päivien lukemat ovat olleet onneksi laskevia niin uusien tapausten kuin kuolemienkin osalta. Ehkä tästä vielä päästään jonkinlaiseen valvottuun koevapauteen ja edes etäisesti elämää muistuttavaan olotilaan ennen kesää. Se on kyllä selvää, että minä en saatana koske keneenkään ennen kuin tähän on rokotus kehitetty!

Näin unta, jossa ajoin säärikarvani. Se tuskin oli enneuni, koska hallitus neuvottelee parhaillaan ulkonaliikkumiskiellon pidentämisestä 26.4.2020 asti. Koronanumerot ovat karmivia ja seitsemättä päivää putkeen virus on vaatinut joka päivä yli 800 espanjalaisen hengen. Yhden naisen säärikarvakasvattamoni jatkaa nykyisissä tiloissaan vielä pitkään.

Parvekkeeltani näkyy jotakuinkin 90 asuntoa (Ja kyllä, on ihan normaalia laskea asuntoja näissä oloissa). Noista asunnoista 12 on tällä hetkellä asuttuja ja melkein joka päivä joku kämppä pimenee pysyvästi. Ihmiskontaktien ollessa nollassa jokainen vilkutteluetäisyydellä tapahtunut muutto tuntuu siltä, kuin menettäisi rakkaan ystävän. Fuengirola on muuttunut aavekaupungiksi, jossa asuu enää kourallinen ihmisiä.

Muutin asuntooni reilu viikko ennen lockdownin alkua. Ensimmäinen vuokra vakuuksineen hoidettiin välittäjän välityksellä ja nyt kuun vaihtuessa on ensimmäisen vuokranmaksun aika. Aiemmin sovittiin, että vuokra maksetaan käteisellä oven taakse ilmaantuvalle vuokranantajalleni Antoniolle kuun alkupäivinä, mutta jos häntä ei näy, niin sitten pankkitilikin käy.  Erittäin espanjalaista, mutta järjestely viittaa siihen, että Antonio maksaa veronsa toisin kuin aiempi vuokraisäntäni. Olen tavannut Antonion kaksi kertaa ja hän vaikutti oikein sympaattiselta ja elämän rennosti ottavalta kaverilta.Tällä mukavalla hepulla kävi uskomaton tuuri, kun sattui saamaan vuokralaiseksi sissin, joka ei ole lähdössä mihinkään.

Sanomattakin on selvää, että Antonio ei nyt ilmaannu oveni taakse vuokrarahoja keräämään. Vuokraisäntäni on lähettänyt pari tsemppiviestiä jo lockdownin alkupuolella ja muistuttanut käsien pesemisen tärkeydestä. Nyt vuokranmaksuviestittelyn lopuksi tämä kaksi kertaa tapaamani lämminsydäminen kaveri ilmoitti, että jos jotain tarvitset, soita ihmeessä. Antonio kyllä auttaa. Tippa tuli linssiin.

Vuokrasopimus on oltava mukana kaupungilla liikkuessa ja olen taitellut sen passini väliin. Vuokraa maksaessani avasin paperinivaskan ja totesin, että jossain välissä olen sekoittanut paperit ja kulkenut polleana nippu espanjan epäsäännöllisiä verbejä passini välissä. Voihan vittu sentään. Luojan kiitos en ole joutunut kauppareissulla ratsiaan.