Jonain päivänä tämä on ohi

Espanjan vahvistettujen tapausten määrä nousi 20.000:een ja kuolleita on yli tuhat. Tämä maa on neljäs tuhannen uhrin rajapyykin ohittaneista Kiinan, Iranin ja Italian jälkeen. Oikein ruusunpunaisten lasien läpi katsottuna hentoa valonkajoakin tunnelin päästä näkyy, nimittäin uudet tapaukset ovat kuluneen vuorokauden aikana nousseet enää 16,5 % eilisen 25 %:n jälkeen. Parantuneita on raportoitu olevan 1.558.

Hotellit, leirintäalueet ja muut turistimajoitukset on suljettava viikon kuluessa ja hallitus on kutsunut 65.000 eläkkeellä olevaa ja opintojensa loppuvaiheessa olevaa hoitajaa ja lääkäriä töihin. Hotelleja muutetaan tarpeen mukaan sairaaloiksi.

Omassa eristyskuplassani koin eilen raskaan menetyksen, kun uskollinen viihdyttäjäni pulu (Columba livia domestica) päätti maallisen taipaleensa ilmeisen dramaattisessa onnettomuudessa ja on enää kasa suolenpätkiä ja höyheniä rotvallin reunalla. Tähän asti kuvittelin, ettei tuo nimenomainen pulu ollut ainoa kujertelija, mutta vaikuttaa vahvasti siltä, että kaveri oli yksin vastuussa kotikatuni puluhommista. Hämmentävää, koska Wikipedian mukaan kesykyyhkyjä arvioidaan olevan maailmassa jopa 28 miljoonaa yksilöä.

Ruokakaupassa käyntiä ei voi lykätä enää kauaa ja olin jo puoliksi varautunut hoitamaan sen tänään, mutta tuo retki olisi edellyttänyt suihkussa käymistä, eikä lämmintä vettä näytä olevan nyt saatavilla. No, huomenna sitten jos infrastruktuuri sen suo. Toisaalta, ruokakauppojen turvavälisääntöjen ansiosta kukaan ei varmaan edes huomaisi edellisestä suihkustani vierähtäneen useampia päiviä ja jos huomaisi, ei kukaan minua tunnista kioskiryöstäjän suojavarusteissani.

Lockdownilaisten yhteishenki on ihmeellisen hyvä. Joka ikisessä viestissä kannustetaan pysymään lujana, pitämään lippu korkealla ja hymy huulilla. Katsomaan tulevaisuuteen ja muistamaan, että jonain päivänä tämä on ohi. Somessa jaetaan avoimia kutsuja eristyksen jälkeisiin ilmaisiin bileisiin ympäri lähiseutuja, vaikka kukaan ei voi kuin arvailla mitä kuukautta silloin eletään. Onpahan aikaa suunnitella 🙂

Puheenaiheet Terveys Uutiset ja yhteiskunta

Lockdownin hyvät puolet

  • Small talk on mennyttä.
  • Välttyy sosiaalisesti vaivaannuttavilta tilanteilta. Ei hävetä omat sanomiset tai tekemiset eikä tarvitse jälkikäteen pohtia, että olisi pitänyt sanoa niin eikä näin. Ei tule väärinkäsityksiä eikä tule sekoiltua sanoissaan.
  • Ei tarvitse käyttää rintaliivejä.
  • Säästää kalliissa kosmetiikassa. Mörrimöykkynä kotona maatessa ei ole mitään väliä sillä onko eyelinerit tikissä (häh?), sänkeä kainalossa (todellakin) tai tuoksuuko suihkunraikkaalle (yäk). Naapuriparvekkeillakin on kaikilla bad hair day.
  • On täysin fine syödä valmiskeittoa aamupalaksi ja cavaa illalliseksi, kun edellisestä kauppareissusta on yli viikko. Syömisen voi suorittaa sängyssä selällään lautanen rinnan päällä.
  • Pesemätön tukka kiiltää kivasti.
  • Ei tarvitse miettiä mitä laittaa päälle. Sama OnePiece on ollut luottovaatteeni viikon verran. Pesen sen jonain aurinkoisena päivänä. Aika moni muukin vie roskapussinsa pyjamassa.
  • Tiskaaminen on oikeastaan aika kivaa ja pyykkääminen viikon kohokohta.
  • Viestejä tulee paljon ja osin yllättäviltä ihmisiltä. Pitkästä aikaa tulee välillä puheluitakin.
  • On ok puhua itsekseen. Ja laulaa. Ja tanssia.Vaikka olisitkin ihan paska.
  • Säätila ei vaikuta suunnitelmiin eikä juuri tunnelmiinkaan.
  • Kaikki ovat aina tavoitettavissa.
  • Rokotuskriittiset ovat ihanan hiljaisia.
  • En enää muista miltä kiire tuntuu. Elämä on muuttunut hiljaisuusretriitiksi.
  • Tinderissä on helppoa aloittaa keskustelu. Kaikilla on nyt jotain yhteistä eikä ole minkäänlaisia paineita värittää omaa eloansa mielenkiintoisemmaksi kuin se onkaan. Kukaan ei harrasta mitään kiinnostavaa eikä käy jännissä paikoissa.
  • Yöllä ei tarvitse korvatulppia. Parvekkeen alta ei kuulu kännistä mölinää eikä epävireisiä Irwin-tulkintoja.
Puheenaiheet Mieli Terveys Uutiset ja yhteiskunta