Espanjan poliisi on eilen pelkästään Madridissa kirjoittanut 199 sakkoa ulkonaliikkumiskiellon rikkomisesta ja yksi pidätyskin on tehty. Tämä on vasta alkusoittoa ja nyt kiellon rikkomiselle on nollatoleranssi. Poliisihelikopteri kiertelee taivaalla ja lähettää autopartion paikalle, jos asiatonta liikkumista havaitaan. Lenkkeily ja pyöräily on kielletty ja autolla saa liikkua yksi henkilö kerrallaan. Kadulla kulkijalla pitää olla mukanaan dokumentit siitä, että liikkuu sallituilla asioilla eli poliisille on esiteltävä ajanvaraukset, reseptit, työsopimukset, vuokrasopimukset ja ties mitkä asiakirjat todisteeksi asiallisista menoistaan. Koiran ulkoiluttajan pitää hoitaa ulkoilutus nopeasti ja yksin sekä osoittaa olevansa omistaja lemmikkipassilla. Nähtäväksi jää mikä riittää, kun normaalioloissakin tässä maassa on suuria eroja kaupungin, päivän ja kohdalle sattuneen virkamiehen välillä. Roskapussin vieminen lähimpään roskikseen voi olla jännittävä seikkailu.

Lentolippukauppa käy kuumana facebook-ryhmissä, kun ihmiset pyrkivät pois maasta hinnalla millä hyvänsä niin kauan kuin se on mahdollista lentoyhtiöiden peruuttaessa lentoja. Huhutaan, että tiistaina lentäminen loppuu kokonaan.

Eilen vielä elettiin uskossa, että kampaajat saavat pitää liikkeensä auki, mutta joku tuli järkiinsä ja selvensi, että vain kotiaputyyppinen vaikkapa vanhuksen hiusten peseminen asiakkaan kotona on sallittua.

Yksityiset klinikat on nyt määrätty hätätilahallinnon alaisuuteen ja ministeritasolta on tänään ilmoitettu, että hätätila tulee kestämään kauemmin kuin 15 päivää, vaikka uusien tartuntojen arvellaan näillä toimilla kääntyvän laskuun 10 päivässä. Valtio on luvannut pitää huolen siitä, etteivät perustarvikkeet lopu kaupoista, tosin isompien markettien hyllyt ovat tyhjinä jo aamusta. Mercadonan ovella on mittavat erityisjärjestelyt. Itse laskeskelen, että kauppaan on päästävä torstaina.

Alicanten vankilassa on kuulemma käynnissä jonkinlainen kapina koronahuhujen vuoksi. Vangit ovat sytyttäneet ympäri vankilaa tulipaloja käyttäen vessapaperia. Vessapaperia. Tirsk. Mitä suunnatonta tuhlausta näinä hulluina aikoina.

Taustafakta: Espanjaan muuton yhteydessä hankkiuduin eroon kaikesta tavarasta ja tällä hetkellä kaikki omaisuuteni mahtuu kahteen matkalaukkuun. Muutin uuteen asuntoon pari viikkoa sitten enkä ehtinyt saada wifiasennusta ennen kuin paska iski tuulettimeen. Näin ollen elelen rajallisen mobiilidatan varassa (Olkaa muuten suomalaiset kiitollisia rajattomista liittymistänne, täällä sellaisia ei ole.) ja tällä hetkellä eniten hirvittää prepaidin loppuminen ja lisälatausten onnistuminen näissä olosuhteissa. Liikkuva kuva on poislaskettu tässä tilanteessa, enkä ole muutenkaan innostunut lähtemään suoratoistopalveluiden ikeeseen.

No, heräsin torstaina tosiasiaan, että data on rajallinen, korteilla voin yksikseni pelata vain pasianssia eikä minulla ole yhtä ainutta kirjaa. Minimalismi potkaisi sääriluuhun. Ilmoitin paikallisessa fb-ryhmässä ottavani vastaan tai ostavani halvalla muutaman kirjan ja parin tutun kanssa sovittiinkin kirjakaupoista epämääräisellä aikataululla. Sain myös viestin naapurikorttelissa asuvalta tuntemattomalta naiselta, joka toivotti tervetulleeksi noutamaan lukemista runsaasta kirjakokoelmastaan milloin vaan minulle sopii. Tuossa vaiheessa en vielä tiennyt, että perjantain noutotreffien jälkeen seuraavana päivänä olisikin ollut jo liian myöhäistä, enkä ennen lockdownia ehtisi nähdä noita tuttujani kirjakassin luovutuksen merkeissä.

Sitäkään en tiennyt, että tuon tuntemattoman hyväntekijän hulppeassa lukaalissa minua odotti oikea kirjaparatiisi! Viehättävä, sivistynyt, puhelias kulttuurimummo antoi minulle vapaat kädet kirjojen karkkikaupassa, jossa hän kertomansa mukaan teki jonkinlaista kuolinsiivousta. Rouvaa huoletti kovasti se, että hänen jälkikasvunsa on pulassa arvottoman kirjapaljouden ja arvokkaamman taiteen kaatuessa syliin; ei pelkästään täältä Espanjan asunnosta, vaan myös Ranskan ja Suomen residensseistä.

Seurasi hurmaava tunteroinen tuossa kirjojen vapaavalinnassa. Keskustelimme kirjailijoista, mieltymyksistä, lajityypeistä ja samalla keräilin opuksia puoliksi häpeissäni kuin huomaamatta kasvaviin kasoihin. Rouva suositteli minulle tuntemattomien kirjailijoiden tuotantoja ja saaliini muodostuikin monipuolisemmaksi kuin kuvittelinkaan. Usutti ottamaan lisää, kaikki oli tarjolla. Kuitenkin samalla suurin osa teoksista oli sellaisia, joita olisin varmaan poiminut kirjakaupasta omatoimisestikin. Kirjakasan lisäksi nautin suuresti tuosta keskustelusta. Ihan ilmaiseksi. Asunnon nähtyäni ymmärsin, että tuo ihana lady ei todellakaan ole kiinnostunut vähäisistä euroistani eikä edes salmiakkipussista, jonka olin varannut käsilaukkuun vaihtoehtoiseksi maksuvälineeksi. Hyväntekijäni kertoi, että paras palkkio hänelle on se, että kirjat päätyvät toisen lukemisesta kiinnostuneen käyttöön. Ilmeisesti aiemmat vuosikymmenet kirjojen parissa häivyttivät muutaman vuoden kestäneen nolon somentäyteisen aivomätäni, jonka aikana joutava hömppä on vienyt kyvyn keskittyä lukemiseen tai ylipäätään mihinkään. Hävetti se, miten vähän olen viime vuosina lukenut. Kadutti, miten olenkaan voinut jättää rakkaan lukemisharrastukseni niin vähälle.

Kotiin kävellessäni kannoin käsissäni kahta isoa muovikassia kukkuroillaan kirjoja. Kovakantisia, pokkareita, uusia, vanhoja, tuttuja, vieraita ja kaupan päälle kaunista kohtaamista hienon ventovieraan kanssa. Yksineläjänä oletan, etten tässä kuussa tapaa yhtäkään ihmistä livenä tämän kohtaamisen jälkeen.