Lähipäivinä koittava väistämätön kenkien käyttöönotto yhdistettynä liialliseen vapaa-aikaan on saanut tarkastelemaan jalkoja tarpeettomankin tarkasti. Viikkokausien katatoninen tila on tosiaan tehnyt aina hyvin toimineelle ja kivuttomalle kropalle huomattavaa hallaa. Eilen mopatessani irrottelin taas mopista tukoittain irronneita hiuksia, joita löytyy myös jääkaapista, mikrosta, jokaisesta ateriasta ja tietokoneen näppäimistöltä. Jalat ovat turvonneet ja verenkierto maallikon näkemyksellä huomattavasti heikentynyt. Varpaiden välit ovat kivuliaalla vereslihalla itsekseen irronneen nahan takia ja toisaalta muilta osin jalkaterät ovat kauttaaltaan kuolleen ihon peittämät. Eivät ne hääviltä näyttäneet ennenkään, mutta ulkonaliikkumiskielto on vienyt rumuuden todellakin nextille levelille ja terveet kintut ovat muuttuneet vuodepotilaan kivistäviksi jaloiksi hämmästyttävän nopeasti. Kun terveen yksilön varpaita särkee jatkuvasti, on helppo ymmärtää alakerran seniorin säärihaavatilannetta: ihminen on tosiaankin luotu liikkumaan eikä roskapussin vieminen riitä terveyttä ylläpitämään.

Aivotkin ovat tainneet mennä virransäästötilaan ärsykkeiden puutteessa. Uuden työn myötä olen viime viikkoina joutunut opettelemaan varmaan sata erilaista kirjautumistunnusta ja salasanaa. Ikivanha päänsisäinen kovalevy täyttyi salasanaähkystä ja huomasin, että en enää muista ensimmäistäkään henkilökohtaista salasanaani tämän tykityksen jälkeen. Suomen puhelinliittymän prepaid-saldo jäi lataamatta, kun pää yksinkertaisesti löi tyhjää kirjautumisen kohdalla. On lyönyt jo kolme päivää. Toivottavasti tilanne jossain välissä normalisoituu ja saan muutamat vättämättömät toiminnot vielä palautettua.

Hyviäkin asioita on tapahtunut. Operaatio Ihmisten Ilmoille eteni säärikarvoista reilun metrin verran ylemmäs kulmakarvoihin ja siistin eilen kulmakarvani vahaliuskoilla. Toimenpide alkoi peilin putsaamisella; oli päässyt lockdown-viikkoina aika helvetin pölyiseksi. Muutama kuukausi sitten tupeksin liuskoilla elämäni ensimmäistä kertaa värkätessäni ja onnistuin kiskaisemaan rennolla ranneliikkeellä kulmakarvojen lisäksi pitkän pätkän silmäripsiä kaupan päälle. Tehokkaita olivat vahaliuskat, perkele. Eilen havaitsin, että ripset ovat kasvaneet lockdownin aikana takaisin. Jes. Sattui kerrankin ajoitus kohdalleen ja oli hyvin aikaa odotella.

Kun lauantaina pääsemme ulkoilmaan tunniksi päivässä samassa taloudessa asuvien kanssa kokonaisen kilometrin etäisyydelle kotiovesta, se tarkoittaa väistämättä sitä, ettei virkavalta pysty enää käytännössä kontrolloimaan esimerkiksi lähimaastossa kyläilyä, vaikka sitä ei ole vielä varsinaisesti sallittukaan. Espanjassa otetaan kuitenkin lähipäivinä ensimmäinen askel täyskiellosta yksilön vapaata harkintaa kohti. Maanantaina sallitaan joitakin ajanvarauksella tapahtuvia palveluita sekä ravintoloiden ruokamyynti take awayna. Maalle tyypilliseen tapaan pääministerin pitkä tiedotustilaisuus jätti aikamoisen listan kysymyksiä, joihin tipahtelee vastauksia sitä mukaa kun niitä keksitään.

Joka tapauksessa käynnissä on nyt asteittainen vapautuminen joka kestää 6-8 viikkoa, jos koronatilanne ei lievennyksistä suuremmin riehaannu ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, pääsemme lähiviikkoina rajoitustoimissa suunnilleen Suomen kanssa samalle tasolle. On vaikea edes kuvailla, miten ihanalta tuntuu mahdollisuus käydä lyhyelläkään kävelyllä tai tavata elävä ihminen.

Tänään kesken etätyöpäivän soi ovikello. En olisi varmaan edes avannut, mutta odotin wifi-asentajaa, joka olisi tietenkin voinut päästä jonkun peesissä alaovesta. Oven takana seisoi yksi talon asukkaista hermostuneena kännykkä kourassa kalsareissaan ja rähjäisessä paidanrievussaan ilman kenkiä. Olin itsekin varmasti näky täysin räjähtäneenä etätyölookissani luurit korvilla ja potkupuku päällä. Kaveri olisi halunnut käyttää wifiäni, johon olisin varmasti suostunut jos minulla sellainen olisi, mutta jouduin lähettämään hepun matkoihinsa tyhjin käsin. Vasta paljon myöhemmin tuli mieleen, että me molemmat näytettiin ihan laitokselta karanneilta. Normaalisti niin kauniisti pukeutuvat espanjalaisetkin näyttävät asunnottomilta ja tilasta on tullut uusi normaali.

Kohtaaminen oli hyvä herätys ja totesin, että on aika aloittaa ylösnousemukseen orientoituminen. Opiskelin siis Youtubesta DIY sugar waxingin ihan alusta alkaen, koska toistaiseksi käytössä ei ole muita tarkoitukseen sopivia tarvikkeita kuin ruokakaupasta löytyvät sokeri ja sitruunamehu ja koska epäilen, että höylällä säärikarvojen ruokkoamisessa menisi ikä ja terveys. Alkuun poltin sormeni ja homma oli saatanan sotkuista, mutta lopputulos oli sata kertaa parempi kuin uskalsin ikinä odottaa. Vielä kun keksisin kotikonstit varpaiden huoltoon. Kynsien kestolakkausta on jäljellä vain pottuvarpaiden kärjissä ja jalkapohjista irtoaa nahka paksuina viipaleina. Kun ei ole kuuteen viikkoon käyttänyt kenkiä eikä ottanut montaakaan askelta, ei luonnollista kulumista ole päässyt tapahtumaan ja iho elää ihan omaa elämäänsä. Jännä nähdä, mitä tapahtuu, kun ensimmäistä kertaa pitää päivän kenkiä jalassa.