Täyspäivätyön ja ruokakauppojen lyhennettyjen aukioloaikojen yhteensovittaminen tuottaa päänvaivaa, joten päätin hoitaa homman nyt lauantaina, vaikka edellisestä kauppareissusta ei ollut kuin viikko.

Synkronoin aikataulun parin korttelin päässä asuvan ystäväni kanssa ja löntystelimme markettia kohti väljästi peräkanaa toisillemme vaivihkaa jutellen. Kaupassa pitää käydä yksin ja tällainen peräkkäin kävely on vähintäänkin harmaalla alueella, joten seurustelu on hoidettava erittäin matalalla profiililla. Ulospäin on annettava vaikutelma, että tässä kaksi ventovierasta vaan sattuu tallaamaan samaa katua. Fuengirola on pieni kaupunki ja kun vain lähimmässä kaupassa asioiminen on sallittua, kaikki kauppajonossa seisovat ovat vähintäänkin naapureita. Ei siis ole epätavallista, että kaupan jonoon osuu sattumalta tuttu ihminen. Rupattelu Mercadonan ovella on riskialtista, koska kauppaan pääsy voidaan evätä jos herää epäilys, että samasta taloudesta ollaan pyrkimässä ruokaostoksille yhdessä. Poliisi myös kirjoittaa konnille auliisti sakkoja kauppasääntöjen rikkomisesta.

Tällä kertaa meinasi käydä köpelösti. Mercadonan jonovahti päästi ystäväni sisään ja alkoi sen jälkeen tiukkaamaan minulta ollaanko sitä tultu kauppaan yhdessä. Kiistin jyrkästi rikosepäilyt, ei missään nimessä olla hoitamassa talouden ruokaostoksia yhdessä. Yksin asun ja satuin vaan vaihtamaan muutaman sanan toisen jonottajan kanssa. Meillä molemmilla toki olisi ollut esittää kirjallisina todisteina vuokrasopimukset eri osoitteisiin, koska niitä on lain mukaan aina kannettava mukana. Onneksi kiistoni meni läpi ja sain lopulta luvan astua sisään. Joka tapauksessa meidät oli jo leimattu epäilyttäviksi tapauksiksi, joten kaupan sisällä on pakko teeskennellä toisilleen tuntemattomia ja vältellä asiakkaita valppaasti seuraavia vartijoita.

Lauantaina viikon viimeisten aukiolotuntien aikana Mercadonassa ei ollut montaakaan asiakasta ja hedelmähyllyjä täyttävä työntekijä aukoi kärsivällisesti asiakkaiden hedelmäpussit, joiden avaaminen ilmaishanskoilla on yksinkertaisesti mahdotonta. Itse jouduin nöyrtymään ja kääntymään hepun puoleen viisi kertaa hevi-puolen tuotteita kerätessäni.

Kärryt täynnä suuntasimme ystäväni kanssa toisistaan mahdollisimman kaukana oleville kassoille ja poistuimme kaupasta jonovahdin ohi huomiota herättämättä ja mahdollisimman kaukana toisistamme kuten toisilleen tuntemattomien kuuluukin. Onneksi lyhyellä kotimatkalla pystyi vielä vaihtamaan muutaman lauseen ilman suurempaa pelkoa rangaistusseuraamuksista. Tässä uudessa maailmanjärjestyksessä tuntee itsensä kauppareissulla huumekuriiriksi, kun arkipäiväiset asiat ovatkin yhtäkkiä rangaistavia. Itselleni ei kyllä ihan avaudu, miksi ulkosalla liikkuessa ei saisi ketään tuntea, mutta eipä se ainoa järjenvastainen seikka lockdownissa ole.

Espanja on erittäin byrokraattinen maa, jossa viranomaiset eivät keskustele keskenään eikä mikään hoidu sähköisesti. Käytännössä kaikkien asioiden hoitaminen vaatii vähintään kaksi visiittiä samalle tiskille, kun ensin on jätettävä hakemus ja sen jälkeen noudettava haluttu asiakirja henkilökohtaisesti. Täällä täytyy ilmoittautua erikseen niin maan asukkaaksi, kaupungin asukkaaksi, veronmaksajaksi kuin terveysasemankin asiakkaaksi ja kaikkia dokumentteja on esiteltävä ristiin rastiin tiskiltä toiselle oikeassa järjestyksessä. Melkein kaikki palkkaavat asiamiehen luovimaan byrokratian viidakossa jo pelkästään kielenkin takia. Asioiden hoitaminen on ajoitettava oikein, ettei vaan satu olemaan tiskillä liian aikaisin tai liian myöhään ja käytännöt vaihtelevat päivästä, kaupungista ja virkailijasta riippuen. Ettei menisi liian helpoksi, myös wifi-sopimukseen tarvitaan paikallinen pankkitili ja puhelinliittymä, pankkitiliin tarvitaan palkkaamistodistus ja palkka maksetaan vain paikalliselle pankkitilille.

Sulkutoimien aikana kaikki virastot ovat kiinni eli maan moniulotteinen byrokratia on pysähtynyt täysin. Omat maaliskuun loppuun täydellisesti ajoitetut virastoreissuni jäivät tietenkin hoitamatta lockdownin takia ja jäin aiemmin hakemani ulkomaalaisen henkilötunnuksen varaan ilman virallista oleskelulupaa. Yllättäen sain kuitenkin aloittaa työt puutteista huolimatta, kunhan saan vaan hankittua espanjalaisen pankkitilin ennen palkkapäivää. Pankit ovat jollain tavalla auki lukituksesta huolimatta, mutta asiointi on erittäin hankalaa näissä olosuhteissa, enkä ole saanut minkäänlaisia vastauksia tiedusteluihini. Olin jo varautunut siihen, että odottelen ensimmäistä palkkaani siihen, että saan paperityöt hoidettua normaalin maailmanjärjestyksen palauduttua.

Täysin luovuttaneena googlailin vielä kerran vaihtoehtojani ja yllättäen apu löytyi Saksasta. Saksalaisesta nettipankista sain klikkailtua itselleni pelkällä ulkomaalaisen hetulla Espanjan ibanilla varustetun tilinumeron ja debit-kortin ilman kuukausimaksuja. Paikalliset pankit täällä veloittavat yleensä usemman kympin kuussa pelkästä tilin olemassa olosta ja tilin avaamiseen tarvitaan lehmänhermojen lisäksi kassillinen erilaisia dokumentteja. Saksalaispankille kuvasin hakemukseen passiani ja otin videota naamastani kolmelta kantilta. Oli helppoa ja hauskaa, koko homma hoitui lounastauolla. Pankkisovellus toimii täydellisesti ja koko ajan olen ollut täysin kärryillä siitä mitä tapahtuu.

Korttitoimitusta eilen pohtiessani minulle jo kerrottiin, ettei hankkimalleni tilille saapuneiden maksujen jäljille muuten pääse vouti tai verottajakaan, mitä en sinänsä ihmettele, koska viranomaiset täällä eivät kykene kommunikoimaan edes keskenään. Oma motivaationi ei ole pakoilla virkavaltaa, mutta aika moni kokemusasiantuntija Aurinkorannikolla on sotkujaan paossa ja uskomattomia tarinoita kuulee pyytämättä ja yllättäen. Ei tätä suotta sanota Costa del Crimeksi.

Muutin nykyiseen asuntooni pari kuukautta sitten, enkä vielä ole saanut kertaakaan postia, vaikka Suomesta on lähtenyt kirjettä ja pakettia matkaan jo monta viikkoa sitten. Somen perusteella paketteja joutuvat täällä muutkin odottelemaan viikkotolkulla, mutta minulle ei toistaiseksi ole jaettu kirjeitäkään. Epäilen, että osoiteasiani on juuttunut jonnekin pysähtyneen byrokratian rattaisiin, joten maksoin vähän ekstraa elintärkeästä pankkikortin kuriiritoimituksesta. Tänään, aika tasan kaksi vuorokautta tilauksesta DHL jätti kirjekuoren ovelleni ja yksi ydinongelmistani on ratkaistu poistumatta asunnosta tai kohtaamatta yhtään ihmistä tai espanjalaista byrokratiaa. Saksalaiset on kyllä mahtavia!