Rauhassa syrjäytyneet

Kun lauantaina pääsemme ulkoilmaan tunniksi päivässä samassa taloudessa asuvien kanssa kokonaisen kilometrin etäisyydelle kotiovesta, se tarkoittaa väistämättä sitä, ettei virkavalta pysty enää käytännössä kontrolloimaan esimerkiksi lähimaastossa kyläilyä, vaikka sitä ei ole vielä varsinaisesti sallittukaan. Espanjassa otetaan kuitenkin lähipäivinä ensimmäinen askel täyskiellosta yksilön vapaata harkintaa kohti. Maanantaina sallitaan joitakin ajanvarauksella tapahtuvia palveluita sekä ravintoloiden ruokamyynti take awayna. Maalle tyypilliseen tapaan pääministerin pitkä tiedotustilaisuus jätti aikamoisen listan kysymyksiä, joihin tipahtelee vastauksia sitä mukaa kun niitä keksitään.

Joka tapauksessa käynnissä on nyt asteittainen vapautuminen joka kestää 6-8 viikkoa, jos koronatilanne ei lievennyksistä suuremmin riehaannu ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, pääsemme lähiviikkoina rajoitustoimissa suunnilleen Suomen kanssa samalle tasolle. On vaikea edes kuvailla, miten ihanalta tuntuu mahdollisuus käydä lyhyelläkään kävelyllä tai tavata elävä ihminen.

Tänään kesken etätyöpäivän soi ovikello. En olisi varmaan edes avannut, mutta odotin wifi-asentajaa, joka olisi tietenkin voinut päästä jonkun peesissä alaovesta. Oven takana seisoi yksi talon asukkaista hermostuneena kännykkä kourassa kalsareissaan ja rähjäisessä paidanrievussaan ilman kenkiä. Olin itsekin varmasti näky täysin räjähtäneenä etätyölookissani luurit korvilla ja potkupuku päällä. Kaveri olisi halunnut käyttää wifiäni, johon olisin varmasti suostunut jos minulla sellainen olisi, mutta jouduin lähettämään hepun matkoihinsa tyhjin käsin. Vasta paljon myöhemmin tuli mieleen, että me molemmat näytettiin ihan laitokselta karanneilta. Normaalisti niin kauniisti pukeutuvat espanjalaisetkin näyttävät asunnottomilta ja tilasta on tullut uusi normaali.

Kohtaaminen oli hyvä herätys ja totesin, että on aika aloittaa ylösnousemukseen orientoituminen. Opiskelin siis Youtubesta DIY sugar waxingin ihan alusta alkaen, koska toistaiseksi käytössä ei ole muita tarkoitukseen sopivia tarvikkeita kuin ruokakaupasta löytyvät sokeri ja sitruunamehu ja koska epäilen, että höylällä säärikarvojen ruokkoamisessa menisi ikä ja terveys. Alkuun poltin sormeni ja homma oli saatanan sotkuista, mutta lopputulos oli sata kertaa parempi kuin uskalsin ikinä odottaa. Vielä kun keksisin kotikonstit varpaiden huoltoon. Kynsien kestolakkausta on jäljellä vain pottuvarpaiden kärjissä ja jalkapohjista irtoaa nahka paksuina viipaleina. Kun ei ole kuuteen viikkoon käyttänyt kenkiä eikä ottanut montaakaan askelta, ei luonnollista kulumista ole päässyt tapahtumaan ja iho elää ihan omaa elämäänsä. Jännä nähdä, mitä tapahtuu, kun ensimmäistä kertaa pitää päivän kenkiä jalassa.