Rikoksen polulla

Täyspäivätyön ja ruokakauppojen lyhennettyjen aukioloaikojen yhteensovittaminen tuottaa päänvaivaa, joten päätin hoitaa homman nyt lauantaina, vaikka edellisestä kauppareissusta ei ollut kuin viikko.

Synkronoin aikataulun parin korttelin päässä asuvan ystäväni kanssa ja löntystelimme markettia kohti väljästi peräkanaa toisillemme vaivihkaa jutellen. Kaupassa pitää käydä yksin ja tällainen peräkkäin kävely on vähintäänkin harmaalla alueella, joten seurustelu on hoidettava erittäin matalalla profiililla. Ulospäin on annettava vaikutelma, että tässä kaksi ventovierasta vaan sattuu tallaamaan samaa katua. Fuengirola on pieni kaupunki ja kun vain lähimmässä kaupassa asioiminen on sallittua, kaikki kauppajonossa seisovat ovat vähintäänkin naapureita. Ei siis ole epätavallista, että kaupan jonoon osuu sattumalta tuttu ihminen. Rupattelu Mercadonan ovella on riskialtista, koska kauppaan pääsy voidaan evätä jos herää epäilys, että samasta taloudesta ollaan pyrkimässä ruokaostoksille yhdessä. Poliisi myös kirjoittaa konnille auliisti sakkoja kauppasääntöjen rikkomisesta.

Tällä kertaa meinasi käydä köpelösti. Mercadonan jonovahti päästi ystäväni sisään ja alkoi sen jälkeen tiukkaamaan minulta ollaanko sitä tultu kauppaan yhdessä. Kiistin jyrkästi rikosepäilyt, ei missään nimessä olla hoitamassa talouden ruokaostoksia yhdessä. Yksin asun ja satuin vaan vaihtamaan muutaman sanan toisen jonottajan kanssa. Meillä molemmilla toki olisi ollut esittää kirjallisina todisteina vuokrasopimukset eri osoitteisiin, koska niitä on lain mukaan aina kannettava mukana. Onneksi kiistoni meni läpi ja sain lopulta luvan astua sisään. Joka tapauksessa meidät oli jo leimattu epäilyttäviksi tapauksiksi, joten kaupan sisällä on pakko teeskennellä toisilleen tuntemattomia ja vältellä asiakkaita valppaasti seuraavia vartijoita.

Lauantaina viikon viimeisten aukiolotuntien aikana Mercadonassa ei ollut montaakaan asiakasta ja hedelmähyllyjä täyttävä työntekijä aukoi kärsivällisesti asiakkaiden hedelmäpussit, joiden avaaminen ilmaishanskoilla on yksinkertaisesti mahdotonta. Itse jouduin nöyrtymään ja kääntymään hepun puoleen viisi kertaa hevi-puolen tuotteita kerätessäni.

Kärryt täynnä suuntasimme ystäväni kanssa toisistaan mahdollisimman kaukana oleville kassoille ja poistuimme kaupasta jonovahdin ohi huomiota herättämättä ja mahdollisimman kaukana toisistamme kuten toisilleen tuntemattomien kuuluukin. Onneksi lyhyellä kotimatkalla pystyi vielä vaihtamaan muutaman lauseen ilman suurempaa pelkoa rangaistusseuraamuksista. Tässä uudessa maailmanjärjestyksessä tuntee itsensä kauppareissulla huumekuriiriksi, kun arkipäiväiset asiat ovatkin yhtäkkiä rangaistavia. Itselleni ei kyllä ihan avaudu, miksi ulkosalla liikkuessa ei saisi ketään tuntea, mutta eipä se ainoa järjenvastainen seikka lockdownissa ole.