Roskapussin vieminen

Kävin eilen viemässä roskat ulos. Lähin roskapiste on kadunkulmassa korttelin päässä asunnostani, matkaa sinne on tuskin sataa metriä. Maailman yksinkertaisin reissu siis.

Minulla ei ole suojahaalaria, hengityssuojainta, kertakäyttöhanskoja tai suojalaseja, joten vetäisin karanteeniasuni eli OnePiecen hupun päähän ja vetoketjun niin pitkälle nenän yli silmille, että hädin tuskin näin mitään. Komeuden kruunasivat aurinkolasit, jotka eivät sään puolesta olisi olleet tarpeen.

Poliisi (ja isommissa kaupungeissa nykyään sotilaatkin) valvoo aktiivisesti ulkona liikkujia ja jokaisella täytyy olla mukanaan todisteet siitä, että on luvallisilla asioilla. Passin ja paikallisen reisteröintipaperin lisäksi pakkasin siis taskuuni roskapussireissulle vuokrasopimukseni, jolla tarvittaessa pystyn näyttämään asuvani näillä hoodeilla ja välttymään satojen eurojen sakoilta. En onneksi osunut poliisipartion silmään, joten vältyin kovistelulta.

Kaikkien on hoidettava asiansa yksin ja sakot voi saada siitäkin, että kuljet yhdessä jonkun toisen kanssa, joten tätäkin vaikutelmaa on vältettävä. Jännittävän roskapussiseikkailuni aikana tyhjällä kadulla minua vastaan tuli yksi ihminen, joka vaihtoi kadun puolta heti minut havaittuaan. Tunsin olevani näyttelijä katastrofielokuvassa.