Tipunaskelin
Espanjan hallitus on päättänyt edetä erittäin varovaisesti rajoitustoimien purkamisessa, mutta ensimmäinen pikkiriikkinen askel kohti vapautta on nyt luvassa. Tänään saadun tiedon mukaan ensi maanantaista lähtien lapset pääsevät jaloittelemaan saman verran kuin aikuisetkin. Tähän astihan lapsilla ei ole ollut mitään asiaa ulos, kun me aikuiset olemme sentään saaneet kusettaa koiran kotikorttelissa, viedä roskapussin ja käydä kaupassa. Viikon päästä lapset saa ottaa mukaan näille asioille ja teinit voivat kusettaa koiran yksinkin. Ulkoilemaan ei nykytiedolla ole edelleenkään kenelläkään mitään asiaa. Itselleni ei kyllä aukea, millä logiikalla lapsen kauppaan vieminen on viruksen leviämisen estämiseksi järkevämpää kuin esimerkiksi puistossa ulkoilu, mutta kysymys lieneekin enemmän rajoitusten valvonnan pitämisestä yksinkertaisena.
Päätöstä jatkotoimista odotetaan huomenna ja yleisesti ottaen kaikki veikkailevat, että lusimista jatketaan entiseen malliin 10.5.2020 asti. Silloin eristyksissä on istuttu 8 viikkoa. Luin jostain, että ihmisellä kestää 4-5 viikkoa siihen, että vallitsevat olot hyväksyy uudeksi normaaliksi ja tällä kokemuksella teoria vaikuttaa uskottavalta. Ensimmäiset kaksi viikkoa menivät jännänä lomana, viikot 3 -4 olivat ahdistavia ja siitä eteenpäin paluu normaaliin on lähinnä hirvittänyt.
Normaalia elämää ei varmasti ole luvassa vielä kuukausiin ja ulkomaailmaan pääsemistäkin ehtii mielikuvaharjoitella vielä viikkoja ennen tositoimia. Omalla kohdallani töiden aloittaminen viime viikolla onneksi normalisoi ihan huomaamatta paitsi unirytmin, myös ruokailun. Pussinuudeleiden sijasta olen keitellyt monenlaista soppaa lautaselle ja pakkaseen ihan kuin en vankilassa olisikaan. Seuraavat viikot (tai kuukaudet) saankin rauhassa kuivaharjoitella normaalia hygieniaa, pukeutumista ja käyttäytymistä vuorovaikutustilanteissa. Ihmisten ilmoilla on varmaan pakko vähentää itsekseen puhumista, jokaisen liikkuvan kohteen intensiivistä tuijottamista ja estotonta röyhtäilyä (juon paljon vissyä). Ennen kesää on taas otettava deodorantti käyttöön ja luovuttava säärikarvoista. Näin kesän kynnyksellä tuntuu kyllä epäreilulta, että syyskuusta Espanjassa asuneena joudun varmaan hankkimaan purkin itseruskettavaa, jotta kehtaan näyttäytyä kalvakoissa kintuissani.
Tulevia pelottavia aikoja odotellessa pelailen kuitenkin vielä muutaman tunnin mahjongia, jonka palikat ovat kyllä muuttuneet 15 vuodessa ihan helvetin pieniksi.