Ladataan...
Polka dots

Nizzassa on ihmisen hyvä olla.

Olen käynyt Nizzassa kuusi kertaa. Kun ystäväni asui siellä, olin 21-vuotias ja yksin matkustaminen tuntui vielä uudelta ja jännältä. Ihmettelin palmuja ja maistoin ensimmäisen kerran jogurttijäätelöä. Myöhemmin interrailasin kaupunkiin yöjunassa, jonka ilmastointi oli pettänyt 500 kilometriä aikaisemmin ja yövyin halvimmassa hotellissa. Lensin Nizzaan ennen opiskelijavaihtoa Itävallassa,  ja joitakin vuosia sitten vietin Iinan kanssa Nizzassa viisi päivää, joiden aikana joimme paljon skumppaa ja poltimme vesihöyrysavukkeita.

Kuudes kerta oli viime viikonloppuna, kun teimme äidin ja pikkuveljen kanssa perinteisen syysreissumme. Tällä kertaa tuohon yhteen lempikaupunkiini.

Kolmen päivän aikana kiipesimme ihailemaan näköalaa kaupungin ylle, tsekkasimme hotelli Negrescon ja junailimme Monacoon, koska äiti halusi nähdä prinssi Albertin palatsin. Suurimman osan ajasta kuitenkin:

Kävelimme pitkin vanhan kaupungin katuja. Toisinaan niitä täsmälleen samoja katuja kuin vain hetkeä aimmin. 

Etsimme täydellistä korikassia jokaisesta pienestä kaupasta ostamatta kuitenkaan ainuttakaan. 

Pysähdyimme aina sopivan paikan kohdalla viinille tai kahville.

Söimme jäätelöä rannalla. Pitkiä lounaita ja illallisia ravintoloissa, jotka sattuivat näyttämään kivoilta.

Naljailimme toisillemme ikivanhoista jutuista ja puhuimme paljon sellaisista muistoista ja asioista, jotka ovat merkityksellisiä meidän perheelle.

 

Nizzassa kaikki suorittaminen unohtuu.  Ei ole pakko ehtiä tai tehdä mitään. Voi vain kellua siinä hetkessä. 

Yksimielisesti päätimme, että myös ensi syksyn matka tehdään Nizzaan. 

toppi - katri n - hame - second hand - laukku LUMI

 

Ladataan...

Ladataan...
Polka dots

 

Avokado. Salaatissa, pastassa, aamiaisleivissä.

Brittien Love Island. Katsottiin vuoden 2017 jaksot kolmeen viikkoon, ja koska niitä lähes tunnin pituisia jaksoja oli 50, vaati se jo hiukan priorisointia.

Lukeminen. Se tunne kun ymmärtää - joskus heti ensimmäiseltä riviltä, toisinaan vasta muutaman luvun jälkeen - lukevansa jotain ainutlaatuista. 

Kirjoista puhuminen. 

Vielä yksi kilometri. Lenkkeily on sujunut taas paremmin (tai sujui ainakin ennen tätä viikon kestänyttä flunssaa). On addiktoivaa päättää juosta vielä se yksi kilometri, ja sitten tehdä sama päätös kymmenen kertaa peräkkäin. 

Lauantaiaamiaiset. Mietin usein jo perjantaina mitä lauantaina on aamiaiseksi. Se rauhassa tehty aamiainen ja kolme kuppia kahvia saavat mielen sellaiseen ihanaan off-moodiin, johon haluaa päästä viikosta toiseen. 

Akustiset coverit. (Tom Speight, I Wanna Dance with Somebody)

Sosiaalinen media. On niin ristiriitaista, että someaddiktio ahdistaa, mutta silti sinne sisällön tuottaminen; tämän blogin kirjoittaminen, instagramkuvat ja muiden blogien lukeminen ja kuvien katsominen kuitenkin saa aikaiseksi hyvää oloa. 

Kiire ja huoli. Kun on tarpeeksi monta kertaa virittänyt stressin liian korkealle, mieli mukautuu ja pyrkii palaamaan siihen tutuksi käyneeseen tilaan.

Pretty Ballerinas. Koska aina voi oikeastaan hankkia vielä yhdet ballerinat. 

Hyvät yöunet. Ainakin se seitsemän tuntia, mieluiten kahdeksan. Joskus saatoin mennä viikkoja viiden tunnin unilla, mutta silloin addiktio olikin olla hereillä, kaikkialla ja missaamatta mitään, tai ainakin olla missaamatta mitään muuta kuin ne hyvät yöunet. 

Lakanoiden vaihtaminen puhtaan kahiseviin. 

 

Ladataan...

Ladataan...
Polka dots

Pusero - Muji - farkut - Lindex - aurinkolasit - prisma - reppu - fjällräven (saatu) 

Täytän ensi kuussa 34 vuotta. Kun uuteen ikävuoteen on enää pari hassua viikkoa, tulee tarve miettiä, missä oikein on nyt, kuka sitä edes oikein on. 

Uusi ikävuosi tuntuu paljolta. Oudolta. Olen 33-vuotiaana ollut kiireinen ja muissa ajatuksissa. Monin tavoin huolissani ja stressaantunut. Ja sen kiireen ja stressin keskellä en ole ehtinyt kunnolla ajatella. En ikääni tai mitä vuodeltani haluan.  Ehkä sen vuoksi koko vuosi tuntuu kadonneen. 

Tämä uusi ikä taas. Tällä kertaa olen ihan tietoisesti miettinyt paljonkin mitä haluan ja toivon tältä vuodelta. Se tuntuu aika hyvältä. Se, että hetkeksi pysähtyy miettimään mitä ihan oikeasti haluaa. 

Haluan enemmän niitä iltapäiviä, jolloin lähden töistä aikaisin vain mennäkseni johonkin kahvilaan lukemaan. 

Haluan kävellä useammin niin, että en ole oikeasti matkalla mihinkään. En töihin tai kauppaan, en koiran lenkityksellä tai kävelemässä töistä tai kaupasta kotiin. 

Haluan käydä pitkillä juoksulenkeillä ja kuunnella äänikirjoja.

Haluan kokata ruokaa ajatuksella. Haluan järjestää paljon pieniä kaveridinnereitä ja ainakin yhdet isommat juhlat. Haluan koti-iltoja, jolloin katsotaan brittiläistä realityä ja syödään jäätelöä. 

Haluan ostaa ja remontoida asunnon. 

Haluan keskittyä täysillä niihin arkisiin hetkiin, jolloin kaikki on tutulla ja turvallisella tavalla hyvin.

Haluan käydä viikonloppuaamuisin ostamassa  mieleiset aamiaisherkut ja lukea kirjaa aamukahvin kanssa. 

Haluan toteutuneita toiveita, mutta myös osata olla onnellinen siinä hetkessä missä olen. 

 

Ladataan...

Pages