Ladataan...
Polka dots

 

Ladata sähköhammasharjaa. 

Soittaa parkettijäbälle. Eli henkilölle, joka mahdollisesti voisi kunnostaa vanhan parketin ja asentaa uutta parkettia makuuhuoneisiin. 

Viedä kenkiä suutariin. Ne samat korkolaput ovat olleet vaihtamatta vuodesta 2010. 

Korjauttaa lempitakkini vuorikangasta. Se tosin ollut riekaleina vasta vuodesta 2016. 

Lakata kynsiäni. 

Poistaa vanhaa kynsilakkaa. 

Varata seuraavaa joogatuntia. Siitäkin huolimatta, että aina kun saan käydyksi joogassa, mietin miten ihanaa se on. 

Käydä lenkillä. Pyysin ettei poikaystävä ”jatkuvasti muistuttelisi lenkillä käymisestä koska se on tosi painostavaa ja aikuisena ihmisenä kyllä menen sinne lenkille ihan itse”. No en kyllä mene. Ikinä. 

Asettaa seuraavan päivän työvaatteita jo edellisenä iltana esille.

Valita  uuden keittiön liesituuletinta.

Valita uuden keittiön tasomateriaalia.

Tilata muuttolaatikoita. 

 

Ps. Asia, jonka sen sijaan sain aikaiseksi, oli viikonloppureissu Köpikseen! Hurmaava kaupunki. 

 

Ladataan...

Ladataan...
Polka dots

Katkaravut. Ennen en tykännyt ollenkaan, nykyisen skågen on yksi parhaita asioita ikinä. 

Tositeevee. Ennen halveksuin, nyt se on yksi parhaita tapoja rentoutua. 

Minun tapani hahmottaa asioita ei ole se ainoa ja oikea. Vain se, että joku toinen on kanssani eri mieltä ei vielä tee hänen ajatuksistaan tai tavastaan toimia automaattisesti mitenkään väärää.

Ruskea sisustuksessa. Vielä pari vuotta sitten en ymmärtänyt, miksi kukaan ikinä milloinkaan haluaisi sisustaa ruskealla sävyllä. Eilen löin lukkoon, että meille tulee ruskeat keittiönovet. Ei puiset vaan ruskeat. Sellaiset ihanat pellavanruskeat.

Jooga. En vieläkään ole mikään superjoogi ja kunnianhimoni lajia kohtaan on olematon, mutta harva asia rentouttaa (paitsi tietenkin se tositeevee) yhtä täydellisesti kuin hot jooga.

Mustavalkoisuus. Aiemmin ajattelin, että kaikesta täytyy olla jotain mieltä ja että asiat ovat joko tai. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän maailmaan ilmestyy harmaan sävyjä ja on paljon asioita, joita minulla ei ole mielipidettä. Sitten on ne oikeasti itselleni tärkeät asiat ja arvot, joista kantani on hyvinkin selkeä.

Feminismi. Olen joskus ajatellut, että minun ei tarvitse olla feministi vaan riittää, että liputan tasa-arvon puolesta. Nyt tämä on nimenomaan yksi niistä asioista, joista minulla on täysin selkeä kanta. Olen feministi. Mitä muutakaan voisin tasa-arvoa kannattavana olla? Silloin kun naisliike sai alkunsa, naisilla ei ollut edes äänioikeutta. Ei siis ihmekään, että perustettaessaan liike keskittyi tuomaan parannuksia juurikin naisten asemaan. Nykymaailmassakin feminismi edelleen monessa asiassa tarkoittaa naisten aseman parantamista samalle tasolle miesten kanssa, mutta tasa-arvon saavuttaminenhan vaatii aina heikommassa asemassa olevien oikeuksien ajamista. Naisten aseman lisäksi feminismiin kuuluu myös muiden yhteiskunnassa heikommassa asemassa olevien aseman parantaminen ja juurikin sen kaikkia koskevan yhdenvertaisuuden saavuttaminen.

Suomalainen musiikki. Joskus kymmenen vuotta sitten suomalainen musikki oli mielestäni ihan dorkaa. Tällä viikolla en taas ole muuta kuunnellutkaan kuin Anna Puuta.

Appelsiinimehu. Lapsena meillä oli aina kotona appelsiinimehua ja kotoa muutettua ostin huolellisesti mitä tahansa muuta mehua. Reilu vuosikymmen siinä meni, mutta nyt on se ainoa oikea mehu taas appelsiini. Ja mielellään itsepuristettu. Ostin tismalleen samanlaisen puristimenkinkin kuin mitä lapsuuskodissa oli. Sellaisen elektronisen mikä olisi helposti luokiteltavissa pahimman luokan turhikkeeksi, mutta jolla hurautan onnesta hyristen itselleni mehut aamuin ja illoin.

Elämänhallinta. Luulin elämänhallinnan tarkoittavan, että kaikki elämän osa-alueet ovat tiukasti järjestyksessä. Nyt minusta tuntuu, että se onkin sitä, että osaa olla onnellinen tismalleen siinä missä on. Silloinkin kun niillä elämänalueilla olisikin epäjärjestystä. Tai jos ei siihen onnellisuuteen pysty, ymmärtää mitä se onnellisuuden saavuttaminen voisi konkreettisilla teoilla tarkoittaa.

Rivitalot. Olen joskus julistanut, että en ikinä milloinkaan halua muuttaa rivitaloon. Asun nyt rivitalossa ja olen viime kuussa ostanut uuden rivitaloasunnon.

 

Ladataan...

Ladataan...
Polka dots

 

Reilu viikko asunnonomistajana ja niiden päivien aikana on ehtinyt oppia jo paljon:

1. En olekaan kovin hyvä tekemään päätöksiä. Tulevassa remontissa uusitaan märkätilat, sauna, putket, keittiö ja osa lattiasta. Hirmuisesti päätöksiä. Pitää valita laatat, lauteet, kokonainen keittiö, kylpyamme ja aika monta muuta asiaa. Osa ratkaisuista oli niin selviä, että niitä ei tarvinnut edes miettiä, mutta aika huomattavan osa taas on niitä no kun en mä oikein tiedä mitä haluan, mutta jotain tosi kivaa sen pitäisi olla.

2. Jos ostat 70-luvulla rakennetun alkuperäiskuntoisen asunnon, siellä on luultavasti asbestia.  No totta kai sitä asbestia löytyi. Siitäkin huolimatta, että yritin etukäteen kovasti helliä ajatusta, että ehkä tässä käy aivan järjetön tuuri ja juuri meidän kodin kohdalla ei olekaan käytetty vuosikymmenensä hellityintä materiaalia. Remppa aloitetaankin siis asbestipurulla.

3. Ihana koti. Kaikesta asbestista huolimatta, asunto on ihana. Joka kerran kun väännän avainta lukossa, ihastun siihen taas hiukkasen lisää. Vaikka joudummekin remontoimaan paljon, pyritään kuitenkin tekemään vain se pakollinen ja säilyttämään alkuperäinen, jo ensimmäisestä näytöstä saakka kiehtonut tunnelma. 

4. Ruutuparketti onkin upea. Alunperin olin sitä mieltä, että lattia vaihdetaan kalanruotoparkettiin. Nyt en missään nimessä haluakaan luopua tästä alkuperäisestä ruutukuvioisesta. Jännä, miten tämä parketti, mitä olen elämäni aikana katsellut useissa eri kodeissa, ikinä siitä erityisemmin pitämättä, onkin täällä se ainoa mahdollinen vaihtoehto. Tänne se kuuluu. Vielä pitäisi löytää samaa parkettia makuuhuoneisiin ja korjailua vaativiin kohtiin. 

5. 70-luku on 34-vuotiaan sieluni maisema. Istuessani tyhjässä asunnossa mietin, että vielä vähän aikaa sitten olin varma, että haluan kodikseni vanhan puutalon. Kuitenkin, tuolla valkoisten tiiliseinien ja selkeiden linjojen keskellä tuli sellainen hyvin vahva fiilis kuuluvuudesta ja siitä kuka minä, nyt 34-vuotiaana olen. 

 

 

Ladataan...

Pages