Call Me By Your Name

callme.jpg

Call Me By Your Name on Luca Guadagninon elokuva odottamattomasta, pysäyttävästä ja ravistelevasta rakkaudesta. Sellaisesta, jollaisen jokainen toivoo joskus kokevansa.

On vuosi 1983 Pohjois-Italiassa. 17-vuotias Elio (Timothée Chalamet) viettää kesää vanhempiensa kanssa pienessä kylässä maaseudulla. Elion päivät seuraavat toisiaan samankaltaisina. Hän lukee, soittaa pianoa ja käy joella uimassa. Kesät tuntuvat pitkäveteisiltä, itseään toistavilta.

Elion isä on kreikkalais-roomalaisen kulttuurin professori, joka ottaa joka kesä yhden opiskelijan työskentelemään kanssaan. Huvilalle saapuu 24-vuotias Oliver (Armie Hammer), johon Eliot huomaa hiljalleen ihastuvansa. Tunteet kuitenkin pysyvät pitkään pinnan alla: On vain mielettömiltä ja mahdottomilta tuntuvia toiveita ja epätoivoisilta tuntuvia unelmia.

Elokuva tavoittaa täydellisesti sen viipyilevän tunteen, joka valtaa silloin, kun odottaa saavansa vastakaikua joltain toiselta. Kesä lipuu hitaasti eteenpäin, mutta mitään ei tapahdu.

Kunnes. Eliot alkaa aavistaa, että ehkä kyse ei sittenkään ole yksipuolisesta ihastuksesta, vaan jostain paljon suuremmasta. Jostain, jota vastaan ei voi taistella. Jostain, joka vetää Eliotia ja Oliveria yhteen voimalla, jota ei voi vastustaa.

Call Me By Your Name kuvaa rakastumisen poikkeuksellisen kauniisti. Se vangitsee tunteen siitä, kun aika ympäriltä katoaa ja kun kaikki muu paitsi toinen muuttuu merkityksettömäksi. Se kuvaa fyysistä halua ja himoa, täyttä antaumusta, mutta myös syvää arvostusta, kunnioitusta ja hellyyttä, joka Elion ja Oliverin välille syntyy.

Se kuvaa kahden miehen välisen puhtaan rakkauden tavalla, jollaista ei ehkä aiemmin ole elokuvissa nähty.

Tarina kiertyy hitaasti ja huomaamatta katsojan ympärille, eikä lopussa voi välttyä kyyneliltä.

Kulttuuri Leffat ja sarjat Suosittelen

Hyllynlämmittäjät

 

kirja.jpg

Sivumennen-podcast käynnisti viime vuonna haasteen, jossa vuoden alussa valitaan 12 lukematonta kirjaa omasta kirjahyllystä. Tarkoituksena on saada luettua teoksia, jotka syystä tai toisesta ovat jääneet vain lämmittämään kirjahyllyä.

Koska suhtaudun omaan onnistumiseeni jo lähtökohtaisesti hieman epäilevästi, valitsin mukaan ainoastaan 10 teosta. Kaikki kirjat ovat sellaisia, joiden aloittamista olen suunnitellut ties kuinka pitkään, mutta joka kerta on tullut joku kirja ja kiilannut nämä teokset:

1) Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

En yleensä häpeä sitä, että en ole lukenut jotain tiettyä teosta, mutta useimmiten kuitenkin väitän, että olen lukenut Seitsemän veljestä. Ostin kirjan jo joitain vuosia sitten antikvariaatista, mutta olen keksinyt todella paljon syitä, miksi ei ole ollut sopiva aika lukea sitä.

Tähän samaan rysyyn täytyy myöntää, että en ole myöskään lukenut Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogiaa. Myös se lämmittää hyllyäni, mutta päätin jättää sen pois tämän vuoden haasteesta. Parempi edetä yksi kotimainen klassikko kerrallaan.

2) J.D. Salinger: Sieppari ruispellossa

En oikeastaan edes tiedä, mistä tässä nuorisokirjallisuuden klassikossa on kyse. Sen tiedän, että se on kirja, jonka lähes kaikki ovat lukeneet.

3) John Steinbeck: Edenistä itään

Haluan joka vuosi lukea jonkun nobelistin teoksia. Olkoon vuoden 2018 nobelisti siis Steinbeck.

4) Karl Ove Knausgård – Taisteluni: Ensimmäinen kirja

Tätä ei varmaan tarvitse sen enempää perustella, mutta lukijana tunnen erityistä huonommuutta, jos en ole tutustunut johonkin kirjailmiöön.

5) Vladimir Nabokov – Lolita

Klassikkolinja jatkuu. Haluaisin muutenkin lukea enemmän venäläistä kirjallisuutta. Muun muassa.

6) Jens Andersen – Astrid Lingren: Tämä päivä, tämä elämä

Rakastan elämäkertoja ja erityisesti kirjailijaelämäkertoja. Tämän olen joskus jo aloittanut, mutta muistaakseni kirja lähti vähän tahmeasti liikkeelle, joten se jäi kesken. Haluan silti antaa sille uuden mahdollisuuden.

7) Joyce Carol Oates: Sisareni, rakkaani

Olen lukenut Oatesin teoksista Haudankaivajan tyttären sekä Kosto: rakkaustarina ja pitänyt molemmista paljon. Siksi myös tätä kohtaan on korkeat odotukset.

8) Rebecca Solnit: Men Explain Things to Me

Tämä ei ole lämmittänyt hyllyäni vaan yöpöytääni. Ostin kirjan noin vuosi sitten ja olen koko ajan ajatellut, että luen sen seuraavaksi. Väliin on työntynyt aika monta kirjaa.

9) Virginia Woolf – Yo ja päivä

Myöskään Virginia Woolfin tuotantoa en ole lukeut ollenkaan. Yö ja päivä on Woolfin toinen teos.

10) Laura Lindstedt: Oneiron

Tämä kirja kiinnostaa paitsi siksi, että se on kehuttu ja palkittu myös siksi, että se on saanut osakseen arvostelua kulttuurisesta omimisesta. Ehkä voisin muutenkin kirjoittaa kokonaisen postauksen siitä, millaisia asioita kirjalijalla on tai ei ole oikeus käsitellä tai onko siihen ylipäätään mitään sääntöjä ja kuka sellaiset säännöt voi laatia.

Kulttuuri Kirjat