Ei suojaa Irakissa

Kuva: Yle

Välillä minua hävettää se, miten vähän tiedän joistain asioista ja paikoista.

Yksi sellainen paikka on Irak, enkä oikeastaan edes osaa sanoa miksi. Jossain vaiheessa vain putosin kärryiltä sodasta ja sen käänteistä, en ollenkaan ymmärtänyt, mistä siinä kaikessa oli kyse. Lakkasin lukemasta uutisia, ja ehkä samalla lakkasin välittämästä.

(En usko siihen, kun jotkut väittävät välittävänsä sodasta tai asiasta X, eivätkä silti tee edes pientä auttavaa elettä. Välittäminen on tekoja, ei ohikiitäviä ajatuksia.)

Irakilaisen Zaradasht Ahmedin dokumentti Ei suojaa Irakissa (Nowhere to Hide) on kuvaus siitä, millaista arki Irakissa on. Dokumentissa sairaanhoitaja ja perheenisä Nuri Sarif kuvaa viiden vuoden ajan elämäänsä levottomalla alueella Keski-Irakissa.

Dokumentti alkaa joulukuusta 2011, kun Yhdysvaltojen joukot lähtevät maasta. Ilmapiiri on toiveikas, muta tilanne muuttuu silti yhä tukalammaksi.

Amerikkalaiset lähtivät, mutta sodan jättämät traumat eivät. Maa syöksyy yhä pahempaan tilaan, eikä kukaan edes tunnu tietävän miksi.

Kukaan ei ymmärrä tätä sotaa. Joku keksii aina uuden asetelman. Ensin puhuttiin selkkauksesta šiialaisten ja sunnien kanssa. Sitten selkkauksesta kurdien ja arabien välillä. Sitten selkkauksesta eri heimojen välillä. Nyt puhutaan kristityistä. Seuraavaksi jesideistä.

Dokumentissa kuvataan tavallisia ihmisiä, jotka asuivat rauhallisella alueella ja elivät yksinkertaista elämää. Alue oli ollut ennen sotaa turvallinen ja vakaa, mutta sodan myötä sitä alettiin kutsua Kuoleman kolmioksi.

Sota on läsnä koko ajan ja kaikkialla. Sellaista hetkeä ei ole, etteikö jostain kuuluisi ammuskelua. Pommit räjähtelevät, ja lapset väittävät ettei heitä pelota, koska he ovat tottuneet ääniin. Kauheuksista tulee arkipäivää.

Ihmiset elävät ainaisen epävarmuuden ympäröivänä. Kuka tahansa voi olla itsemurhapommittaja. Koska tahansa voi kuolla. Kaikki ovat menettäneet jonkun.

Oletko haavoittunut tätä ennen? Et? Sitten et ole irakilainen.

Lopulta myös Nuri joutuu pakenemaan perheensä kanssa pakolaisleiriltä, sillä kotikaupungissa eläminen käy mahdottomaksi Isisin asejoukkojen ja kurdisissien taisteluiden keskellä.

Kaikki näyttää kamalalta, ja samaan aikaan niin kaukaiselta.

On helppo unohtaa, että kaikki tapahtuu oikeasti. On helppo sulkea ensin läppäri, sitten silmät.

Ei suojaa Irakissa on katsottavissa Yle Areenassa 1.11. asti.