Joka toinen pari

Joka toinen suomalainen avioliitto päätyy eroon.
Eronneita pareja on siis hirvittävän paljon, ja minusta se on hirvittävän surullista.

Mia Halmeen dokumentti Joka toinen pari (2016) kertoo juuri näistä avioliitoista, siis niistä hajonneista. Se kuvaa pariskuntia, joiden avioliitot ovat päättyneet, ja näyttää aikaa eron jälkeen: uusiin kotiin ja elämäntilanteisiin asettumista, uusien perheiden alkuja.

Osa puhuu entisistä puolisoistaan katkerasti, osa kauniisti. Harva vaikuttaa yllättyneeltä, että ero lopulta tuli.

Pariskunnat kuvaavat eron hetkeä, sitä kun he lopulta tajusivat, että tästä ei ole enää paluuta. He kertovat päivästä, jolloin paljastivat lapsilleen eroavansa.

Erään pariskunnan lapsi kuvaa tilanteen olleen rauhallinen ja surullinen. Päätös oli tehty, eikä huutoa enää tarvittu. Lapset itkivät.

Sellaisena minäkin muistan omien vanhempieni eron. Se tuntui epäreilulta ja kohtuuttomalta. Minä itkin enemmän kuin koskaan, ja sen jälkeen en osannut itkeä vuosiin.

Myös dokumentissa käsitellään sitä, miten ero lapsiin vaikuttaa ja miten vähän heillä on lopulta tekemistä eron kanssa.

Dokumentti nostattaa esiin yksittäisiä muistoja, mutta perkaa myös auki vaiheita, jolloin suhteet alkoivat mennä huonosti. Samalla se pohtii, vaikuttavatko opitut mallit ja vanhempien ero siihen, että tulee itsekin eroamaan.

Dokumentin aikana mietin taas sitä, mitä olen miettinyt suurimman osan elämästäni: Mitä järkeä avioliitossa on? Voiko rakkaus kestää?

Ja sitten muistan: joka toinen avioliitto kestää.

Joka toinen pari Yle Areenassa 24.10. asti.