On Being on Angel
Francesca Woodmanin (1958–1981) valokuvat vangitsevat. Ne ovat voimakkaita, intensiivisiä ja paljastavia omakuvia, joissa keskeistä on Woodmanin alaston vartalo. Se on usein esitetty osittain sumennettuna, verhottuna tai vaihtoehtoisesti kirkkaasti valaistuna.
Kuvat ovat pienikokoisia, mutta ihmeellisellä tavalla vetovoimaisia ja taianomaisia. Monet kuvista on otettu hylätyissä rakennuksissa, mikä vain lisää niiden mystisyyttä.
Näyttelyssä huomasin seisovani muutaman sentin päässä kuvista: Olisin halunnut nähdä vielä jotain enemmän. Ehkä sen, minkä Francesca Woodman jätti paljastamatta.
Nimenomaan siitä Francesca Woodmanin kuvissa on kai kokonaisuudessaankin kyse. Woodman tahtoo paljastaa, mutta pysytellä piilossa. Hän laittaa vartalonsa ja itsensä kaikkien nähtäväksi ja kuitenkin peittää sen. On kuin hän ei tietäisi, tahtoisiko asettua esille vai ei.
Woodman syntyi Coloradoon taiteilijaperheeseen vuonna 1958. Lyhyen elämänsä aikana hän ehti opiskella valokuvausta Italiassa ja Yhdysvalloissa ja ottaa tuhansia kuvia. Woodmanin elämää varjosti vakava masennus, ja hän päätti elämänsä vain 22-vuotiaana hyppäämällä katolta New Yorkissa.
On sanottu, ettei Woodmanin kuvia pitäisi tulkita pelkästään kuoleman kautta, mutta siltikään en voi olla miettimättä kuolemaa, kun katson kuvia. Kuvista välittyy voimakas tunne, joka on usein ahdistava ja synkkä. Monista kuvista heijastuu myös yksinäisyys. On vain tyhjä tila ja Woodman.
Kuvissa on myös jotain, mistä tunnistin itseni. Tuntui, että kaikessa ristiriitaisuudessaan ne kertoivat sellaisesta, minkä olen itsekin kokenut. Ehkä kyse on jostain sisäisestä ristiriidasta. Siitä, että usein toivon voivani kadottautua ihmismassojen sekaan ja samaan aikaan toivon tulevani nähdyksi.
Woodmanin kuvissa oleellista on se, miten hän niissä sijoittuu suhteessa ympäröivään tilaan. Miten tyhjä tila asettuu Woodmanin ympärille ja miten hän asettuu osaksi luomaansa maailmaa?
Jäin myös miettimään omaa elämääni. Miten minä asetun osaksi tätä maailmaa ja minkä verran tyhjää tilaa tarvitsen ympärilleni?
Francesca Woodmanin näyttely Suomen valokuvataiteen museossa 15.10. asti.