Ennen kuin mieheni katoaa
On lauseita, jotka jakavat ajan kahtia: ennen ja sen jälkeen. Lauseita, joita ei voi poistaa, vaikka myöhemmin kuinka katuisi, kieltäisi tai pyörtäisi.
Eräänä päivänä mies saapuu kotiin ja kertoo, että hän on oikeastaan aina halunnut olla nainen. Mies aloittaa sukupuolenkorjaushoidot, eikä nainen enää pysty jatkamaan suhdetta.
Selja Ahavan romaanissa Ennen kuin mieheni katoaa kuvataan, miltä tuntuu luopua paitsi pitkästä parisuhteesta myös miehestä.
Romaani kuvaa tunteiden vuoristoradan, jonka nainen kohtaa. Se kuvaa pelkoa, suuttumusta, inhoa, surua ja yksinäisyyttä. Mutta ennen kaikkea se kuvaa pettymystä ja petetyksi tulemista.
Se kuvaa kaiken niin, että sattuu. Kieli on eheää, ilmavaa, paikoin jopa täydellistä. Monta kertaa ajattelin, että tämän paremmin ei voi sanoja toistensa perään asettaa.
Mutta. Kirja ei ole fiktiota, vaan se kaikki todella tapahtui Ahavalle.
Ja tuntuu jollain tavalla epäreilulta, että Ahava kirjoittaa kaiken niin rehellisesti, paikoin inhottavasti ja pelkästään omasta näkökulmastaan.
Miten mauton tämä tarina on, olemme huono komedia, likaamme muiden elämän tavalliset puitteet, sotkeudumme heidän pyykkikoreihinsa.
Ajattelin ensin, että se, miten Ahava suhtautuu sukupuolen vaihtamiseen, on loukkaavaa. Sitten tajusin, että ei tässä ole kyse mistään yleisestä kannanotosta.
Kyse on yksityisestä surusta ja yksityisistä tunteista, jotka luopuminen nostattaa pintaan.
Välillä romaania on vaikea lukea, mutta hieno kirja se silti on.
