Lääkärissä käynti rumba alkakoon

     Vakuutukseni ovat Fenniassa. Soitto Fennia-hoitajalle selvitti, että polven kohtaloa alettaisiin selvittää Tampereen Koskiklinikalla, Pihlajalinnassa. Tämä tuli mukavana tietona, sillä Koskiklinikka sijaitsee kirjaimellisesti kiven heiton päässä meidän kämpältä. Saimme sunnuntaina, 4.3 päivystävälle ortopedille Sipiläiselle ajan kolmeksi, joten meillä oli hyvää aikaa ajaa Himokselta ensin Jämsän sairaalaan palauttamaan polvituki ja kepit, sen jälkeen ajaa meille Tampereelle hakemaan uudet kepit ja tämän jälkeen vielä kurvata Koskikeskukseen, missä Koskiklinikka sijaitsee.

     Jämsän sairaalassa meitä vastassa oli sama söpö sairaanhoitaja jäbä, joka oli minua edellispäivänä hoitanut. Hän ehdotti, jos laittaisimme polveen matkan ajaksi kiristyssiteen edes hieman polvea tukemaan. Mielestäni ajatus oli hyvä ja saisinpa ainakin hetken verran pidempään nauttia silmäkarkista. Siinä sidettä laittaessa hoitsu kysyi: ”No, mitenkäs muuten viikonloppu meni?”, johon nauraen tokaisin: ”On niitä parempiakin ollut, mutta jos sitten ensi vuonna onnistuisi tällainen laskettuviikonloppu paremmin.”. Sairaanhoitajan nyökytellessä nauroimme molemmat. Äiti seisoi toimenpidehuoneen oven vieressä, joten hän kuuli tämän kaiken. Autolla äiti sitten tokaisi, ettei se polvi kovin kipeä voinut olla, jos minulla oli aikaa flirttailulle. Vastasin äidille juuri ennen etupenkille ahtautumista, että aina on aikaa flirttailulle.

     Koskiklinikalla otimme äidin kanssa kahvikoneesta kaakaot ihan vain sen takia, koska ne olivat after ski:ssä nyt jääneet ottamatta. Sipiläinen tutki oikean, terveen polveni ensin, koska hän halusi saada vertailukohdetta vasemmalle polvelle. Sipiläinen osasi kertoa, että naisilla on muutenkin yleisimmin löysemmät siteet polvissa kuin miehillä. Minullakin siteet antoivat jonkin verran periksi terveessä polvessa. Vasemman polven tutkimista pelkäsin aivan kamalasti. Olin kuullut Jämsän lääkäriltä, että polven tutkiminen kunnolla tuottaa suurta kipua. Siksi hänkään ei ollut sitä tarkemmin tutkinut, koska magneettikuvat siitä pitäisi ottaa kuitenkin. Vasen polvi oli todella turvoksissa, joten Sipiläinen pystyi tutkimaan sitä vain hieman. Silti se sattui ihan kamalasti. Huomasin jossain vaiheessa, etten hengittänyt ollenkaan. Kyynelten valuessa silmissä keskityin vain hengittämiseen. Onneksi se oli pian ohi ja sain pukea, äidin avustuksella, housut taas jalkaan. Sipiläinen kertoi, että sivuside sieltä on ainakin poikki, koska polvi antoi niin paljon periksi sivulle taivuttaessa. Tämän huomasin itsekin. Oli todella outoa nähdä jalan tekevän jotain, mitä sen ei pitäisi tehdä. Tuntui siltä kuin omat silmät valehtelisivat. Muiden siteiden kohtalosta Sipiläinen ei tiennyt, koska polven ollessa niin turvoksissa oli mahdotonta sanoa. Tarvittiin magneettikuvaus kertomaan koko totuus.

     Fennian maksusitoomuksen ja ajan magneettiin sain todella nopeasti. Kuvat otettiin keskiviikkona 7.3. En ollut koskaan aikaisemmin ollut kuvattavana, joten en tiennyt tarkasti, minkälaisesta prosessista oli kyse. Housut ja kaikki korut pois. Tämän jälkeen kävely kepeillä noin metrin päähän isoa hökötystä. Lähemmäksi ei saanut mennä, koska kepeissä oli metallia. Siinä laittaessani jalan sitä varten olevaan muottiin, magneettikuvien ottaja tokaisi, että jo pelkät sinun komeat mustelmat kertovat, että sieltä on jotain mennyt rikki. Olin hänen kanssaan aivan samaa mieltä. Polveni ylle laitettiin vielä puoliympyrän muotoinen kupu ja olin valmis kuvattavaksi. Menin koneen sisälle vyötäröön asti ja siinä minun nyt tuli maata liikkumatta 15 minuuttia. Onneksi olin saanut kuulokkeet, joista kuuntelin musiikkia. Keksin jopa itselleni tekemistä siitä maatessa: arvelin kappaleiden määrästä, milloin 15 minuuttia tulisi täyteen. Pääsin jopa aika lähelle. Minulla meni arvio puoli biisiä pieleen. Kaikkea sitä kilpailuhenkinen mieli tekee, kun ei ole mitään eikä saa tehdä mitään.

     Minulla oli seuraavalle päivälle varattu aika ortopedi Toivaselle, jolta saisin kuulla magneettikuvissa näkyvät vahingot. Aamulla Koskiklinikalle könkätessäni ajattelin olleeni tyhmä, kun varasin magneettikuvat ja lääkäriajan niin pian. Olisi ollut helpompi vain elää tietämättömänä ja toivoa, että polvesta olisi mennyt rikki vain sivuside. Jos polvi olisi muuten ehjä, sivuside korjautuisi itsestään.

     Istuuduin penkkiin ja Toivanen alkoi katsoa kuviani. Hän aloitti kertomalla, että onhan sieltä eturistiside poikki. Tieto sai minut palaamaan maan tasalle. Menin hieman hämilleni ja tunsin, kuinka pidättelin itkua. Toiveet siitä, ettei minua tarvitsisi leikata lensivät saman tien ikkunasta ulos. Toivonen jatkoi: ”Aa, hetkinen, sieltä on myös poikki takaristiside.”. Toivanen vielä hetken tuijotti kuvia varmistaakseen, että polvestani oli varmasti molemmat ristisiteet poikki. Takaristiside ei nimittäin helposti katkea. Kuvista myös näkyi, että sivusidekin oli mennyt kokonaan poikki. Joutuisin leikkaukseen ja minulta leikattaisiin kaikki kolme sidettä. Jopa sivuside, koska kokonaan poikki mentäessä, se ei osaisi itsestään kiinnittyä.

     Toivasen tuli konsultoida toista ortopedia Sillanpäätä polvestani. Hän oli Koskiklinikalla ainut, joka operoi takaristisiteitä. Koskiklinikka leikkaa suuremman osan polvileikkauksista Tampereen alueella. Tähän syynä on se, että nuorilla on vakuutukset, koska he harrastavat urheilua, ja urheilussa kuin urheilussa paukkuvat polvet. Olin siis hyvissä käsissä. Eturistisiteitä Koskiklinikalla kuulemma leikataan melkein päivittäin. Takaristisiteitä jo todella paljon harvemmin, noin 15 vuodessa. Toivanen sanoin, että voin pitää itseäni erikoistapauksena, koska vieläkin harvemmin joudutaan operoimaan kaikki kolme sidettä.

my-mom-says-i-amp-039-m-special_o_1509501.jpg

 https://www.memecenter.com/fun/1509501/my-mom-says-i-amp-039-m-special

 

     Minun oli tarkoitus lähteä lauantaina 10.3 Leville viikoksi Eevan sekä Eevan siskon Irmelin, hänen miehensä ja heidän lapsiensa kanssa. Kysyin Toivaselta, että näkisikö hän mitään estettä tälle reissulle. Pidätin melkeinpä hengitystä kuunnellessani Toivasen vastausta. Helpotukseni kuitenkin sain kuulla, että polvesta oli jo sen verran asioita rikki, joten en sieltä oikein mitään muuta voisi enää saada rikki. Toisin sanoen rivien välistä tulkittuna, polvi oli jo sen verran paskana, etten voisi sieltä enää lisää paskoa, joten voisin lähteä Leville. Tälläkin myrskypilvellä oli siis hopeinen reunus. 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *