Ruokahävikistä

Kuun alussa posti toi meille Marraskuun Yhteishyvä -lehden (HOK -Elanto). Ensin kiinnitin huomioni kauniiseen kansikuvaan, nätti kansi ilahduttaa aina. Jos kuvassa ei olisi tekstejä, voisin vaikka kehystää sen keittiöni seinälle. Sitten huomasin otsikon “Suomalainen heittää vuodessa yli 20 kiloa ruokaa roskiin”. Olen kuullut vastaavaa aikaisemminkin, mutta asia unohtuu helposti. Myönnän, että meilläkin heitetään rikollisen paljon ruokaa pois. Artikkelin voi lukea Yhteishyvä -digilehden sivuilta 28-32 täältä.

Ei ole Marraskuusta tietoakaan tämän kannen kuvassa ja hyvä niin.

Artikkelin mukaan Viidennes poisheitettävästä ruoasta heitetään pois siksi, että parasta ennen -päiväys on mennyt umpeen. “Se on kuitenkin virhe. Merkintä ei nimittäin tarkoita sitä, ettei tuotetta voisi enää käyttää. Aistinvaraisesti arvioimalla voi päättää, onko ruoka vielä syötävää.” Olisin halunnut artikkelin vastaavan myös siihen, miksi tätä turhaa ruokahävikkiä aihetuttavaa merkintätapaa ylipäänsä käytetään? Onko “parasta ennen” -ruoan pilaantumispäivä mahdotonta ennustaa vai onko kuitenkin tarkoitus vain myydä enemmän ruokaa? 

Artikkelissa kerrotaan miten jokainen meistä voi vähentää oman taloutensa ruokahävikkiä. Neuvot ovat hyviä, mutta unohtuvat helposti. Olisi mahtavaa kuulla mitä käytännönläheisiä vinkkejä muilla on ruokahävikin vähentämiseen? 

Esimerkiksi kahvia jää usein yli ja se kaadetaan viemäriin. Kahvin viljelyyn liittyy kuitenkin monia ongelmia: http://www.kuluttajavirasto.fi/fi-FI/eko-ostaja/elintarvikkeet/juomat/kahvi/. Meillä ylijäänyt kahvi lämmitetään mikrossa ja juodaan. Uutta kahvia keitetään vasta, kun vanha on loppu. Kun maitoa lorauttaa mukaan tarpeeksi, maku on mielestäni yhtä hyvä, kuin tuoreessa kahvissa. Kahvinkeitin laitetaan pois päältä, heti kun kahvi on tippunut, jolloin pohjan lämmitin ei polta kahvia. 

Vieraille emme koskaan tarjoa uudelleen lämmitettyä kahvia. Lämmityspuuhillemme nauramme yhdessä muiden kanssa ja asiaa kummastellaan. Totta puhuen mielestäni on ennemminkin kummallista, että viilentynyt kahvi heitetään pois itsestäänselvyytenä. Tavan lämmittää ylijääneen kahvini opin ihmiseltä, joka on erittäin tarkka kahvinsa mausta ja laadusta. Hän ostaa vain tiettyjä papuja ja jauhaa ne itse. Voisiko siis olla, että vain ajatus uudelleen lämmitetyn kahvin ällöttävyydestä on opittua, mutta todellisuudessa ei puolueettomasti testattua? Kotona lämmitetty kahvi, ei muuten ole yhtään sama asia kuin kahvion monta tuntia lämmitystelineessä muhinut muta. 

Espressokupit ovat juuri sopivan kokoisia lasten leikkikahvin oikeaoppiseen hörppimiseen lauantain pullakesteillä. Tämä Virossa käsinmaalattu espressokuppi maksoi 50 senttiä Kyläsaaren kierrätyskeskuksessa.

Seuraavalla kerralla kun pannuun jää ylimääräistä, kannustan kokeilemaan sen lämmittämistä. Vaikka kahvi ei mielestäsi maistuisi enää hyvältä, et ole silti menettänyt mitään. Uudelleen lämmittämällä säästät myös rahaa!

Ruokahävikin vähentämiseen kaipailen lisää vinkkejä. Miten sinä vähennät poisheittämistä? Yhteishyvä -lehden välissä tulevassa Ruoka -lehdessä oli ainakin hyviä vinkkejä ylikypsien hedelmien käyttöön leivonnassa. Tätä Banaani-maapähkinämuffinireseptiä haluan kokeilla seuraavan kerran, kun banaanit ehtivät tummua liikaa.

Banaani-maapähkinämuffineja, nam! Kuva lainattu täältä.