Joulusta ja kaupallisuudesta “Mä haluun, mä haluun, mä haluun!”

Vuosi on taas huipentumassa kulutuskulttuurimme tärkeimpään superfanfaariin, Jouluun. Joulun alla tehdään suurin osa kauppojen koko vuoden myynnistä. Pari viikkoa sitten posti toi sen lapselle ehkä pahimpia ruinaushuutoja aiheuttavan kirjasen ikinä: Lasten Suuren Lelukirjan. Seuraavan viikon sisällä samanlaisia kirjoja kolahti eteisen lattialle vielä kaksi lisää! Meillä on “ei mainoksia” -lappunen ovessa, mutta lelukirjat tulevat vastaanottajan nimellä varustettuna, joten ne toimitetaan oli mainoskieltoa tai ei. Törkeintä on, että osoitetieto on saatu Väestörekisterijärjestelmästä. Kertokaa joku viisaampi, millä oikeudella väestörekisteri on myynyt osoitetietoni mainostajille ilman suostumustani? Olen alkanut epäilemään, että jo synnytyslaitokselle mennessäni minulta on kysytty  “haluatko ilokaasua?” -ANTAKAA! “Haluatko kivunlievitystä?” -ANTAKAA! Saako lähettää lapsille kohdistettua suoramarkkinointia?” -ANTAKAA, ANTAKAA! Näin olen tainnut huutaa epiduraalia odotellessa, sillä muuten en olisi tähän ja kaiken maailman Pilttipiireihin suostunut.

 Nakkasin lelukirjan paperiroskiin ajatuksena ehkä kuitenkin selata se läpi myöhemmin. Muistan omasta lapsuudesta kuinka innokkaasti opusta selattiin. Merkkailtiin tärkeimpiä juttuja hiirenkorvilla ja puntaroitiin, kuinka paljon tavaraa vanhemmilta oli mahdollista ruinata. Kertaakaan ei käynyt mielessä se krääsän määrä mitä, Joulusta kertyy. 

3 -vuotiaamme haukansilmä löysi lelukirjan alle tunnissa ja alkoi selailemaan sitä. Kaikki oli pakko saada! “Mä haluun, mä haluun, mä haluun” ja “Kirjoitetaan NYT Joulupukille”. Kaikenmaailman sotaisat Lego -örkit oli pakko saada. Periaatteessa kaikki kävi, mihin silmä osui. En usko, että 3 -vuotiaalle voi opettaa materian merkityksettömyydestä, enkä halua mustata hänen onnellista kiihkoansa saarnaamalla kasvavista kaatopaikoista. Parhaat muistoni lapsuudesta ovat Joulusta ja erityisesti lahjoista. 80 ja 90 -luvuilla ei ainakaan omassa perheessäni paljon emmitty tuhlata, ainoa rajoittava tekijä oli raha. Silti kasvoin tiedostavaksi kuluttajaksi. En usko, että lapsuuteni kyseenalaistamaton rakkaus tavaraa kohtaan ja sen kiihkon taianomainen täyttymys Jouluisin vaikutti siihen, millainen kuluttaja olen tänään.

Lapsuuden onnellisten Joulumuistojen ja yhdessäolon takia rakastan Joulua. Haluan antaa lapselleni Jouluna tavaraa, ihanaa pikkulapsen sydämen lämmittävää ja pään pyörittävää tavaraa. 

Aikuisena tiedän kuitenkin sen mitä en tiennyt tai mistä en välittänyt lapsena. Lelukirjaa ahmiessaan poikani silmään osui myös kivannäköinen leikkihella. “Mä haluan, mä haluan, mä haluan”! Myöhemmin käväisin katsomassa Huuto.netistä kyseistä hellaa ja löysin sen käytettynä Helsingistä ja alle puoleen hintaan “markkinahinnasta”. Suosin muutenkin käytettyjä lahjoja. Käytetty on yleensä halvempaa, joten samalla rahalla voi pienelläkin budjetilla antaa jotain paljon kivempaa. Siispä kannatan kaikille joululahjaostosten tekoa huuto.netistä ja kirppareilta! Saako jo alkaa odottamaan Joulua? Ja hei, Joulusta alkaa päiväkin pidentyä!

Siinä se nyt odottaa kahta ahkeraa kokkia. Voi sitä iloa ja onnea, kun tämän paketin avaavat.