pom pom

16.11.2013 aino b.

Ruokahävikistä

Kuun alussa posti toi meille Marraskuun Yhteishyvä -lehden (HOK -Elanto). Ensin kiinnitin huomioni kauniiseen kansikuvaan, nätti kansi ilahduttaa aina. Jos kuvassa ei olisi tekstejä, voisin vaikka kehystää sen keittiöni seinälle. Sitten huomasin otsikon “Suomalainen heittää vuodessa yli 20 kiloa ruokaa roskiin”. Olen kuullut vastaavaa aikaisemminkin, mutta asia unohtuu helposti. Myönnän, että meilläkin heitetään rikollisen paljon ruokaa pois. Artikkelin voi lukea Yhteishyvä -digilehden sivuilta 28-32 täältä.

Ei ole Marraskuusta tietoakaan tämän kannen kuvassa ja hyvä niin.

Artikkelin mukaan Viidennes poisheitettävästä ruoasta heitetään pois siksi, että parasta ennen -päiväys on mennyt umpeen. “Se on kuitenkin virhe. Merkintä ei nimittäin tarkoita sitä, ettei tuotetta voisi enää käyttää. Aistinvaraisesti arvioimalla voi päättää, onko ruoka vielä syötävää.” Olisin halunnut artikkelin vastaavan myös siihen, miksi tätä turhaa ruokahävikkiä aihetuttavaa merkintätapaa ylipäänsä käytetään? Onko “parasta ennen” -ruoan pilaantumispäivä mahdotonta ennustaa vai onko kuitenkin tarkoitus vain myydä enemmän ruokaa?

Artikkelissa kerrotaan miten jokainen meistä voi vähentää oman taloutensa ruokahävikkiä. Neuvot ovat hyviä, mutta unohtuvat helposti. Olisi mahtavaa kuulla mitä käytännönläheisiä vinkkejä muilla on ruokahävikin vähentämiseen?

Esimerkiksi kahvia jää usein yli ja se kaadetaan viemäriin. Kahvin viljelyyn liittyy kuitenkin monia ongelmia: http://www.kuluttajavirasto.fi/fi-FI/eko-ostaja/elintarvikkeet/juomat/kahvi/. Meillä ylijäänyt kahvi lämmitetään mikrossa ja juodaan. Uutta kahvia keitetään vasta, kun vanha on loppu. Kun maitoa lorauttaa mukaan tarpeeksi, maku on mielestäni yhtä hyvä, kuin tuoreessa kahvissa. Kahvinkeitin laitetaan pois päältä, heti kun kahvi on tippunut, jolloin pohjan lämmitin ei polta kahvia.

Vieraille emme koskaan tarjoa uudelleen lämmitettyä kahvia. Lämmityspuuhillemme nauramme yhdessä muiden kanssa ja asiaa kummastellaan. Totta puhuen mielestäni on ennemminkin kummallista, että viilentynyt kahvi heitetään pois itsestäänselvyytenä. Tavan lämmittää ylijääneen kahvini opin ihmiseltä, joka on erittäin tarkka kahvinsa mausta ja laadusta. Hän ostaa vain tiettyjä papuja ja jauhaa ne itse. Voisiko siis olla, että vain ajatus uudelleen lämmitetyn kahvin ällöttävyydestä on opittua, mutta todellisuudessa ei puolueettomasti testattua? Kotona lämmitetty kahvi, ei muuten ole yhtään sama asia kuin kahvion monta tuntia lämmitystelineessä muhinut muta.

Espressokupit ovat juuri sopivan kokoisia lasten leikkikahvin oikeaoppiseen hörppimiseen lauantain pullakesteillä. Tämä Virossa käsinmaalattu espressokuppi maksoi 50 senttiä Kyläsaaren kierrätyskeskuksessa.

Seuraavalla kerralla kun pannuun jää ylimääräistä, kannustan kokeilemaan sen lämmittämistä. Vaikka kahvi ei mielestäsi maistuisi enää hyvältä, et ole silti menettänyt mitään. Uudelleen lämmittämällä säästät myös rahaa!

Ruokahävikin vähentämiseen kaipailen lisää vinkkejä. Miten sinä vähennät poisheittämistä? Yhteishyvä -lehden välissä tulevassa Ruoka -lehdessä oli ainakin hyviä vinkkejä ylikypsien hedelmien käyttöön leivonnassa. Tätä Banaani-maapähkinämuffinireseptiä haluan kokeilla seuraavan kerran, kun banaanit ehtivät tummua liikaa.

Banaani-maapähkinämuffineja, nam! Kuva lainattu täältä.

Avainsanat: ekologisuus, Kahvi, muffiniresepti, ruokahävikki

Puheenaiheet Ruoka ja juoma Uutiset ja yhteiskunta Vastuullisuus

15.11.2013 aino b.

Keittiösuunnittelua

Huuto.netistä 50 eurolla ostettu senkki päätyi keittiön inspiraation lähteeksi.

Kun aloimme suunnitella keittiötä, ei minulla vielä ollut mitään mielipidettä siitä, millainen keittiön pitäisi olla. Miehelleni toiminnallisuus oli tärkeää, helposti ulosvedettäviä laatikoita piti olla paljon. Minua huoletti enemmän keittiön ulkonäkö, mutten osannut sanoa mikä miellyttää ja mikä ei. Mieheni halusi valkoista, eleetöntä ja korkeakiiltoista. Ystäväni oli miesystävänsä kanssa juuri remontoinut keittiönsä, samojen mieltymysten mukaan ja keittiöstä tuli upea! Kysyin kaveriltani suoraan haittaisiko heitä, jos kopioimme heidän keittiönsä ilmeen.

Joku kuitenkin kaiversi takaraivossa. En halunnut massatuotettua, mutta muutakaan ei budjetissamme ollut tarjolla. Rakastan puuta materiaalina. Puu vanhenee arvokkaasti, eikä kolhutkaan näytä huonolta. Pidän myös vanhasta ja vaikka mieheni tykkää valkoisesta minimalismista, itse taivun helposti koristeellisuuden puolelle.

Olimme aikaisemmin ostaneet huuto.netistä vanhan senkin 50 eurolla. Silloin asunnossamme vallitsi vielä vanha värimaailma, mitä kuvailisin lähinnä “ruskeaksi syleilyksi”. Jälkeenpäin tunnistan, että meillä oli huutava tarve keventää ja raikastaa tilaa, koska kaikki, mitä hankimme ja suunnittelimme oli valkoista tai vaaleaa, vaikka rakastan värejä. Maalasimme myös senkin valkoiseksi ja siitä tuli valopilkkumme. Yhtenä iltana tuskailin keittiöideoiden kanssa ja totesin, että unelmieni keittiö olisi oikeastaan saman tyylinen kuin valkoinen senkki.

Idea tuntui mahdottomalta, mutta puolisoni tarttui siihen. Lopulta piirsimme senkin inspiroiman keittiön ja pyysimme noin viideltä Helsinkiläiseltä puusepältä arviota hinnasta sähköpostitse. Yksi vastasi, ettei hän ehdi tekemään pyytämäämme keittiötä, muista ei koskaan kuulunut mitään. Sattumusten kautta, anopin vinkistä löysimme keittiölle toteuttajan, luotettavan ja taitavan puusepän, joka suoritti Jurvassa koristepuusepän erikoistumisopintoja.